Yksinkertainen on kaunista. Tämä sanonta pätee moneen asiaan, mutta viime aikoina se on tullut mieleeni myös liikunnan yhteydessä.
Minut tuntevat tietävät, että olen urheiluharrastuksissani paitsi tavoitteellinen, myös aika tiukkapipoinen mittaaja. Kuulun siis niihin, joiden mielestä lenkkiä ei ole tehty, ellei siitä ole saatavissa jälkeenpäin rannetietokoneen tuottamaa dataa treenin kestosta, keskivauhdista, sykkeestä ja muista kunnon kehittymisen kannalta oleellisista mittareista. Suurimman osan vuotta noudatan myös kuuliaisesti ja sekunnilleen valmentajan minulle laatimaa harjoitusohjelmaa.
Pystyn myös hahmottamaan itseni vitsistä, jossa kysytään, että mistä tunnistaa maratoonarin (vastaus kuuluu että ei tarvitsekaan tunnistaa, hän kertoo sen kyllä itse).
Kurinalaisuus ja mittaaminen on tietenkin tärkeää, jos on asettanut itselleen tavoitteita ja haluaa seurata kunnon kehittymistä. Joskus tekee kuitenkin hyvää löysätä vähän treenipipoa.
Ihan oikeatkaan urheilijat eivät treenaa koko ajan täysillä, vaan heilläkin on vuodessa kevyempiä ylimenokausia. Ankaran harjoitus- ja kilpailukauden jälkeen urheilija tarvitsee lepoa ja palautumista, ja sama pätee meihin taviskuntoilijoihin. Olen huomannut, että se tekee hyvää paitsi keholle, myös mielelle. Ei haittaa yhtään, että tämän vuoden tärkein juoksutavoitteeni oli lokakuussa. Nimittäin nyt marras-joulukuun pimeimpään rospuuttoaikaan ei ole pakko lähteä lenkille sykemittaria vilkuillen, ellei siltä tunnu.
Rennommin ottaminen ei tarkoita kuitenkaan pelkkää laakereillaan lepäilyä. Ja tässä tullaan siihen, mistä aloitin – yksinkertaisuuden kauneuteen. Esimerkiksi kävelylenkki voi nimittäin olla aivan mainio tapa pitää yllä kuntoa ja terveyttä, eikä se vaadi sen kummempia välineitä saati mittareita.
Kävely on yksi suomalaisten suosituimmista liikuntamuodoista. Esimerkiksi Suomen Ladun mukaan kaksi miljoonaa suomalaista sanoo harrastavansa kävelyä, vaikka moni ei välttämättä ajattele lähtevänsä urheilemaan kävelylenkille mennessään.
Kävelyllä on kuitenkin monia terveyshyötyjä. Se kasvattaa kestävyyskuntoa, tekee hyvää nivelille sekä alaraajojen ja keskivartalon lihaksille, laskee verenpainetta ja rasva-arvoja ja tasoittaa verensokeria. Samalla se auttaa painonhallinnassa ja parantaa unenlaatua. Lisäksi se sopii useimmille eikä vaadi kovin erikoisia varusteita tai suorituspaikkaa.
Vähemmän liikkuneille kävely voi olla mainio tapa tuoda liikettä päiviin, ja paljon liikkuvalle se on hyvää palauttavaa liikuntaa – tai reippaalla vauhdilla tehtynä myös oma harjoituksensa. Sauvojen kanssa tehtynä kävelyn hyödyt kasvavat entisestään. Myönnän, että tunsin pitkään syvää ennakkoluuloa sauvakävelyä kohtaan, mutta olen todennut sen mainioksi tavaksi tuoda tehoa ja ryhtiä kävelylenkkiin.
Lisäksi kävelyyn voi halutessaan yhdistää musiikin, äänikirjan tai podcastin kuuntelun. Itse en tosin osaa ulkoilla luurit korvilla, paitsi kävellen tekemissäni etäkokouksissa.
Huomasin kävelyn mukavuuden viimeksi pari viikkoa sitten, kun pakkasjakso valtasi Suomen ja satuin vielä olemaan Lapissa itsenäisyyspäivän pitkää viikonloppua viettämässä. Vaikka -20 asteen pakkasessa hiihto ei enää tuntunut hyvältä idealta, lämpimästi pukeutuneena kävely onnistui hyvin. Samalla sai nauttia henkeäsalpaavan kauniista Lapin luonnosta – ilman sykemittarin vilkuilua. Keho ja mieli kiittivät.
Kaiken kaikkiaan kävely on yksinkertainen mutta erittäin hyödyllinen liikuntamuoto. Itselläni kävelyn rooli kasvaa niinä kuukausina, kun en juokse tai hiihdä paljon, mutta pidän siitä vuoden ympäri. Koiran tai kävelysauvojen kanssa tai ilman, tasamaalla tai mäkisessä maastossa – kaikki variaatiot ovat käytössä.
Toivotan kaikille hyvää joulun aikaa ja mukavia ulkoiluhetkiä!
Kati Nyman
Kommentoi