Matkailu avartaa, vaihtelu virkistää ja mitä näitä sanontoja nyt onkaan. Joka tapauksessa voin allekirjoittaa noiden ikivihreiden lausahdusten sanoman viimeaikaisella käytännön kokemuksella, kun olen nyt muutaman kuukauden asunut ja elänyt työarkeani Saksassa.
Alkuun pari loivennusta: aivan uusi asia ei Saksaan muutto minulle ollut, sillä olen aikoinaan opiskellut vuoden ajan saksalaisessa yliopistossa. Opiskelijan elämä eroaa kuitenkin monella tavalla työelämästä, ja aikaakin tuosta on ehtinyt jo kulua enemmän kuin uskallan ajatella. Myöskään työympäristö ei ollut minulle vieras, sillä yritys ja sen tavat olivat minulle tutut jo entuudestaan.
Toiseen maahan muutto tuo silti aina mukanaan – noh, muutoksia.
Muista käteinen ja lepopäivän pyhittäminen
Suomalaisena huomio kiinnittyy hyvin nopeasti siihen, että Saksa ei todellakaan ole digitalisaation aallonharjalla. Tämä näkyy muun muassa rahaliikenteessä.
Siinä missä kotimaassa en ole enää vuosikausiin pitänyt käteistä lompakossani, täällä sitä tarvitaan vielä monessa paikassa. Esimerkiksi työpaikan lounasruokalassa maksuvälineenä käytettäviä ruokalipukkeita saa lipukemasiinasta vain käteisellä. Ruokakaupassa pitää muistaa erikseen mainita kassalla, että maksaa kortilla – ja kassalla saattaa myös joutua odottelemaan kauankin, kun edessä oleva asiakas laskeskelee lompakostaan pikkukolikoita kaikessa rauhassa. Suomalainen ehtii siinä vaiheessa vaihtaa jalkaa monta kertaa ja rämpyttää pankkikorttiaan mielenosoituksellisesti kassahihnaa vasten.
Kortilla pystyy kuitenkin nykyään useimmiten kaupoissa maksamaan, ja itselleni hieman yllättäen ainakin Deutsche Bankilla on hyvin toimiva verkkopankki ja mobiilisovellus. Pisteet siitä!
Kassahihnoista puheenollen: jonoja aiheuttaa myös se, että edelleenkään täällä ei ole kassojen liukuhihnoissa erotinta, joka sallisi seuraavan asiakkaan tavaroiden viemisen kassan läpi, kun itse vielä pakkaat omiasi. Kassahenkilö odottaa, että ehdit pakata tavarasi, ennen kuin alkaa ottaa vastaan seuraavan ostoksia. Vaihtoehtoisesti hän pitää asiakkaiden ostoksia omalla käsivarrellaan erossa toisistaan. Suomalaisena minä yleensä kauhon ostokseni kassalta kiireesti takaisin kärryyn päästäkseni alta pois ja pakkailen tavarat kassiini jossain kauempana. Saksalainen käyttää tyynesti kaiken tarvitsemansa ajan ja asettelee tavaransa kassahihnalla ostoskassiinsa. Kukahan alkaisi markkinoimaan Saksaan pidempiä kassahihnoja ja hihnoihin erottimia?
Yksi huomattava ero kauppa-asioissa, jonka oppii kantapään kautta nopeasti, on että Saksassa kaupat ovat sunnuntaisin visusti kiinni ja lauantainakin saattavat sulkeutua varhain. Viikonlopun ostokset on siis syytä suorittaa hyvissä ajoin eikä sunnuntaita käytetä kaupoissa pyörimiseen.
Ruuan hinta on tietysti ajankohtainen ja monia kiinnostava aihe. Siitä teen ehkä tarkempaa vertailua tuonnempana, mutta näppituntumani on, että ruokakorillinen on Saksassa reilustikin edullisempi kuin Suomessa.
Paperi ja paikan päälle meneminen ovat arvossaan
Digitalisaation vähäinen hyödyntäminen näkyy myös perinteisen postin määrässä. Posti jaetaan kuutena päivänä viikossa, siis myös lauantaisin, ja sitä muuten myös tulee. Harva se päivä on postilaatikossa kirje pankista, joltain viranomaiselta tai vähintäänkin lasku. Postin kulkuun voi käsitykseni mukaan myös luottaa, ja se liikkuu nopeasti – tämä ei ole ollenkaan huono asia!
Oma lukunsa on tietysti kuuluisa saksalainen byrokratia, joka kyllä luvalla sanoen hyötyisi digitalisaation laajemmasta käytöstä.
On ihan ymmärrettävää, että mikään virallinen asia ei nytkähdä eteenpäin, ennen kuin henkilö on suorittanut henkilökohtaisella, etukäteen varatulla virastokäynnillä Anmeldunging eli rekisteröitynyt ja tullut hyväksytyksi kaupungin tai kunnan asukkaaksi. Vasta onnistuneen Anmeldungin seurauksena saa paperin, jolla aukeaa ovi vaikkapa pankkitilin haltijaksi. Tuota A4-kokoista Anmeldungbescheinigungia onkin syytä varjella kuin kalleinta aarrettaan, sillä se on esitettävä paikassa jos toisessakin – alkuperäisenä, leimattuna paperiversiona.
Papereihin ja henkilökohtaisiin virastokäynteihin on muutenkin syytä suhtautua asiaankuuluvalla kunnioituksella, sillä sähköisesti asiat eivät yleensä hoidu. Esimerkiksi auto on rekisteröitävä samalle paikkakunnalle, jossa asuu, ja se taas vaatii paitsi voimassaolevan Anmeldungin, viisi muuta eri paperia ja ajanvarauksella suoritetun käynnin kotikaupungin Zulassungstelleen, jossa auton rekisterikilpiin saa niiden voimassaolon todentavan tarran (kilvet pitää myös itse irrottaa autosta ja kiikuttaa virkailijalle tarran asettamista varten).
Ilman tarraa ei autolla ole asiaa liikenteeseen, ja jos muuttaa eri paikkakunnalle, sama ruljanssi pitää hoitaa uudelleen. Ei ihme, että saksalaisetkin kuulemma kammoavat auton rekisteröintiä ja jännittävät, ovatko kaikki tarpeelliset paperit mukana.
Kohteliaisuus ja toisten huomioiminen näkyvät pienissä asioissa
Minkään edellä mainitun ei tarvitse tai kannata antaa liikaa häiritä mieltään, koska niin asiat vain ovat. Listalle voi myös ottaa lukuisia hyviä esimerkkejä, joista Suomessa voisi ottaa mallia.
Yksi esimerkki on liikenteen sujuvuus ja toinen ihmisten kohteliaisuus.
Kun kanssaihmisiä on yhteiskunnassa paljon ja tiiviisti asettuneena, on pakko ottaa toiset huomioon. Tämä näkyy muun muassa liikenteessä. Vilkku ei ole autoissa turhake, ja kun sitä käyttää, saa myös tilaa – niin moottoritiellä kuin kaupungissakin. Tämän vuoksi liikenne sujuu hyvin myös ruuhkassa.
Myös pyöräilijät otetaan hyvin huomioon liikenteessä. Helsingissä en uskalla ajaa kadulla autojen seassa, mutta keskellä Kölniä voin luottaa siihen, että autoilija ajaa tarvittaessa pitkäänkin pyöräni perässä ja ohittaa vasta sitten kun siihen on kunnolla tilaa.
Muutenkin kaikenlainen kohteliaisuus pistää positiivisesti korvaan ja tuntuu mukavalta. Naapuri tai vartija työpaikan portilla ei mutise pelkkää huomenta, vaan toivottaa Frau Nümanille oikein hyvää huomenta ja mukavaa päivän jatkoa. Muutenkin toisten huomioiminen pienillä kohteliailla sanoilla ja toivotuksilla on luontevaa ja asiaankuuluvaa. Tällaista suomalainen karuhko ja pelkistetty kanssakäyminen kyllä kaipaisi!
Jokapäiväisen elämän käytännön asioiden järjestäminen vieraassa maassa ei rehellisesti sanottuna aina ole pelkästään kivaa ja helppoa. Ajoittain se vie paljon energiaa ja käy hermoille. Se kuitenkin tuo mukanaan myös hyviä oivalluksia, onnistumisen kokemuksia – ja antaa tilaisuuden vertailla asioita Suomessa ja muualla.
Asiat eivät välttämättä ole kotimaassa paremmin tai huonommin, mutta ne ovat eri tavalla – ja se avartaa näkökulmaa.
Kati Nyman
Kommentoi