Juhlapyhien jälkeen moni meistä on tehnyt taas vakaan lupauksen aloittaa terveellisen syömisen, ja lehdet tarjoavat toinen toistaan tehokkaampia dieettejä. Ehkä hyvä niinkin – joskus itse kunkin on hyvä ottaa ryhtiliike ruokavalion suhteen, vaikka lehdet tietysti osaavat myös kertoa, että pysyvä muutos on parempi kuin hetkellinen kurinpalautus.
Kirjoituksen otsikko ei ole itse keksimäni, vaan ajatus on lainattu Yuval Noah Hararin kirjasta Homo Deus - Huomisen lyhyt historia. Siinä Harari kertaa ihmiskunnan kohtaamia menneisyyden ja nykypäivän katastrofeja.
Kun ennen ihmisellä oli suuri todennäköisyys kuolla nälkään ja nälänhädän aiheuttamiin sairauksiin tai sodan melskeisiin, nykypäivänä länsimaissa kuollaan roskaruokaan. Tiedon pitäisi olla pysäyttävä, koska tälle asialle meillä jokaisella on mahdollisuus tehdä jotain.
Suomessa esimerkiksi kakkostyypin diabetes on vakava kansansairaus, jonka ehkäisyssä liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla on tärkeä rooli.
Puoli miljoonaa suomalaista sairastaa diabetesta, josta valtaosa on kakkostyyppiä. Kakkostyypin diabetes on paitsi suuri terveysuhka kantajalleen myös erittäin suuri yhteiskunnallinen kuluerä. On arvioitu, että diabeteksen kokonaiskustannukset ylittävät Suomessa vuosittain yli kuusi miljardia euroa. Tästä suurin osa on tuottavuuskustannuksia, joista suurin osa tulee ennenaikaisista eläköitymisistä.
THL:n mukaan saataisiin yli kahden miljardin säästö, mikäli 58 prosenttia koko väestön diabetesriskissä olevista säästyy diabetekselta. Jos diabetes pystytään ehkäisemään 20 prosentilta suuressa diabetesriskissä olevilta henkilöiltä, säästö on edelleen merkittävä, yli 700 miljoonaa euroa.
Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy toisi siis suuria säästöjä yhteiskunnalle, mutta myös oleellisia hyötyjä ihmisen elämänlaadun näkökulmasta.
THL julkaisi loppuvuodesta laajan koronaviruspandemian vaikutuksia selvittäneen raportin. Yksi tuloksista oli, että etätyö on lisännyt napostelua ja vähentänyt monien kohdalla terveellisten aterioiden syöntiä. Täysin ymmärrettävää, kun työpaikan lounasravintolan tarjoamat lounaat ovat jääneet pois ja etäpalaverien lomassa on syötävä mitä helpoiten saa käsiinsä. Jos tämä vielä yhdistyy vähentyneeseen arkiliikuntaan – työmatkaliikkumisen jäätyä tauolle – on yhtälö aika huono.
HUS:in toimitusjohta Juha Tuominen toi esiin huolensa samasta asiasta Mediuutisten kolumnissaan loppuvuodesta. Vaikka ruualla on oleellinen rooli elämänilon kannalta ja se on tärkeä sosiaalinen yhteenliittäjä, sitä voidaan syödä myös väärin tai usein ainakin liikaa.
Tuominen ehdottikin kolumnissaan – ehkä osittain provosoiden – että Suomessa pitäisi aloittaa kansallinen ohjelma lautasten pienentämiseksi. 21 cm:n lautasille otetaan vähemmän ruokaa kuin 24 cm:n lautasille. Itse varmasti pärjäisin pienemmällekin lautaselle otetulla ruualla mainiosti!
Joka tapauksessa terveystaakkaa pitäisi saada kevennettyä, koska pelissä on hirvittävä määrä elämänlaatua ja kustannuksia. Vaikka lautasia ei todennäköisesti aleta kansallisella ohjelmalla pienentämään, jotain olisi syytä tehdä.
Valistus ja tiedotus on hyvästä, mutta miten tehdä se niin että se kannustaa eikä lannista? Tähän en osaa heti vastata, mutta olen valmis pohtimaan asiaa!
Loppuun on sanottava, että kohtuus on syytä pitää mukana kaikessa, järkevässä ravinnossakin. Tätä iltapuhteena kirjoittaessani olen samalla nauttinut lasillisen punaviiniä, hyvällä omallatunnolla. Lisäksi tunnustan, että rakastan perunalastuja. Ne eivät todennäköisesti läpäise terveellisen ruokavalion seulaa millään tavalla, mutta maistuvat välillä taivaallisilta.
Joskus pitää herkutella, jotta jaksaa taas olla jonkin aikaa tiukkana.
Kati Nyman
Kommentoi