Mutta kuka muistaa Ursulaa
Hän täysin unohtui
Hänkö oli vain missi muovinen
Jolle roistot liiviin ui
Riimitteli Juice Leskinen The Kinksin Celluloid Heroesin suomennoksessa Paperitähdet. Molemmissa versioissa käydään läpi viihde-elämän superstaroja, jotka enemmän tai vähemmän unohtuivat ajan vyöryessä eteenpäin. Uudet valovoimaisemmat yksilöt pimensivät menneisyyden kykyjen hehkun. Kuten Juice asian erinomaisesti sanoitti:
Kaikki tähdet näät,
kun katsot lehtiin eilisiin
Toiset kuolivat pois
Toiset elävältä haudattiin
Eilisistä lehdistä ja internetistä löytyvät myös talouden unohdetut aatteet ja starat. Google tarjoaa mainion Trends-palvelun, jolla voi tarkistaa miten ihmisten mielenkiinto on hakutulosten kautta kehittynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
Degrowth on aate, oppi ja liike, joka ei suhtaudu hyvällä talouskasvuun, ja sen autuaaksi tekevään voimaan. Talouskasvussa degrowth-väkeä tökkii lähinnä ns. kasvunpakko ja luonnonvaroja liikakuluttava ominaisuus. Lisäksi inhimillistä hyvinvointia uhrataan talouskasvun alttarille. Jos talous kasvaa, luonnonvaroja tuhotaan entistä enemmän, ja samalla epätasa-arvo lisääntyy.
Finanssikriisissä velkavetoinen cowboy-kapitalismi otti lukua, ja pankkeja pelastettiin veronmaksajien rahoilla, ja degrowth oli niin sanotusti päivän sana. Google Trends antaa 2010-luvun vaihteeseen ”degrowth” hakutermin indeksiluvuksi sata.
Kuluneena vuonna 2024 useampana kuukautena indeksiluku on ollut tasan nolla. Jos tarkasteluväliä kasvatetaan 2020-lukuun, korkeimmillaankin kiinnostus degrowthia kohtaan on ollut vain kolmannes huippuvuosista. Lehtien arkistopalvelut antavat samankaltaisia tuloksia.
Kun Suomessa on harjoiteltu ihan käytännön tasolla 16 vuotta degrowthin vaatimaa olematonta talouskasvua, ymmärrettävistä syistä kiinnostus teoriaa kohtaan on vajonnut lattian rajaan.
Viime kädessä talouskasvun vastustaminen on ihmisvihamielisyyttä. Kun rahat loppuvat, pitää päättää kenen syöpä hoidetaan, ja kenen ei. Tai kenen lapsi koulutetaan, ja kenen ei. Tätä valintaprosessia kutsutaan häveliäästi priorisoinniksi, vaikka samalla tehdään jopa lopullisia päätöksiä ihmisen elämän kannalta.
Jos on degrowth maassamme päätynyt aatteiden saattohoitoon, downshifting eli leppoistaminen on irrotettu letkuista jo aikapäiviä sitten.
Downshifting lähti liikkeelle Yhdysvalloissa, jossa 80 tunnin työviikkoa tehneet halusivat elämältä jotakin muuta, kun ainaista oravanpyörää. Nuorilla oli tavoite tehdä jatkossa normaalimpaa 40 h työviikkoa. Suomeen saapuessa aate ja idea laimeni lähinnä valtion kustannuksella rahoitetuksi vuorotteluvapaaksi tai kolmanneksi välivuodeksi opiskelusta ja työstä.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana downshiftingiä ei ole haettu Google Trendsin mukaan kuin satunnaisesti, jos silloinkaan. Ilmeisesti nuoria ei kiinnostakaan enää työnteon, ja samalla kulutuksen vähentäminen.
Helsingin Sanomien uutisen mukaan nuoria kiinnostaa muodissa erityisesti hyperluksus. Juttuun haastatelluilla parikymppisillä on yksinkertainen vastaus niille, joilla ei ole varaa tuhansien eurojen talvitakkiin:
”Mene töihin!”
Ehkä nuorissa sittenkin on tulevaisuus.
Kim Väisänen
Kommentoi