Ernst Hemingwayn klassikkoteos Kenelle kellot soivat starttaa jo 1600-luvun alkupuolella kuolleen englantilaisen papin John Donnen runolla Yksikään ihminen ei ole saari. Runo ei anna pelkästään nimeä yhdelle Hemingwayn merkittävimmistä teoksista, se antaa myös vastauksen sille, kenelle kellot viime kädessä soivat.
Taloudessa ihmiset ovat lopulta toistensa palvelijoita, ainakin arvonlisällä mitattuna. Kaikki rakentavat talouden yhteistä kakkua – kukin kykyjensä ja tarpeittensa mukaan. Yksi hieroo itselleen toimeentuloa, toinen korjaa hierojan autoa ja kolmas opettaa edellisten lapsia.
Kun koronan kaltainen onnettomuus kohtaa yhteiskunnan terveyttä ja taloutta, se vaikuttaa ihan jokaiseen. Koronan kellot soivat, kuten John Donne osoitti, meille kaikille:
Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään;
jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa;
jos meri huuhtelee mukaansa maakimpaleen,
niin Eurooppa pienenee vastaavasti,
samoin kuin pienenee niemimaa ja myös maatila,
joka kuuluu sinun ystävillesi tai sinulle itsellesi;
jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua,
sillä minä sisällyn ihmiskuntaan;
äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään
kenelle kellot soivat;
Ne soivat sinulle.
Käännös: Paavo Rissanen
Jokainen koronakuolema ja -sairastuminen sekä sairauden hoitaminen koskettaa talouden monimutkaisen seitin kautta kaikkia sen toimijoita. Pakoon ei pääse edes ulkomailla, koska maailmanlaajuisesti mikään alue ei ole säästynyt tartunnoilta.
Kansainvälinen kauppa sakkaa ja protektionismi nostaa entistä voimakkaammin päätään. Jos oma duuni tai yritys säilyvätkin epidemian ajan koskemattomina tai jopa hyötyisivät siitä, viimeistään koronalaskun langetessa joudut osallistumaan näidenkin talkoiden maksuun. Kellot soivat sinulle. Ennemmin tai myöhemmin.
Finnwatch uudelleenlämmitti unohdetun 430 miljoonaa -kampanjansa korona-ajan henkeen. Jo viime vuoden marraskuussa lanseerattu ja internetin reunalle pölyyntymään jäänyt projekti sai uuden ärhäkän startin ainakin sosiaalisen median puolella, kun siihen liitettiin kylkeen korona-aspekti ja muiden kansalaisjärjestöjen aktiivisuus.
Koronamuodikkaasti pääomaverojen nostamiseen tähtäävä tavoite uudelleen brändättynä kuuluukin: ”Koronakriisistä seuraa yhteiskunnalle iso lasku, joka on jaettava oikeudenmukaisesti. Suomi menettää joka vuosi yli 430 miljoonaa euroa verotuloja verovälttelyn seurauksena. Veropohjan aukot on kiireesti tukittava.”
Varmaa on, ettei kampanjaa marraskuussa 2019 lanseerattu ainakaan tässä teemassa, mutta kriisi on konsulttikielellä tunnetusti mahdollisuus. Tässä yhteydessä se on mahdollisuus korottaa pääomaveroastetta. Kuka nyt ei haluaisi oikeudenmukaista laskun maksua? Varsinkin kun kaikkeen tähän syylliset löytyvät Kiinasta. Jos sieltäkään.
Vaikka kampanja vetoaakin kovasti valtiovarainministeriön, Vihriälän työryhmän ja muiden vastaavien tahojen laskelmiin, varmaa on, etteivät ne viitanneet suomalaisten listaamattomien yritysten omistajien verotukseen termillä verovälttely. Jos ajaa autollaan rajoitusten mukaan, ei kyseessä ole ylinopeus- tai sakkovälttely. Se on yksiselitteisesti olemassa olevan lainsäädännön mukaista toimintaa.
Netin meeminikkarit ovat osoittaneet, että korona on jo antanut puolueille mahdollisuuden saavuttaa itselleen tärkeitä tavoitteita. Humoristisesti tätä on perusteltu muun muassa sillä, että demareille äänestäjinä tärkeät vanhukset ovat nyt kaiken keskiössä, rajat ovat kiinni perussuomalaisille, lentokentät vihreille ja ravintolat kristillisdemokraateille. Kokoomuksen yrittäjäkavereiden piikki on auki Business Finlandissa ja ELY:ssä.
Tämä sama korona-ajan oman edun tavoittelu valuu pikkuhiljaa puolueista järjestötasolle. Hädän hetkellä kannattaa yrittää muokata työmarkkinoita, regulaatiota tai veropolitiikkaa omaan intressiryhmää suosivaksi. Olipa sitten kyseessä verojen nosto tai regulaation purkaminen.
Neljän talousviisaan Vihriälän työryhmä esitti varsin tasapainoisen paketin koronakriisistä taloudellisesti nousemiseksi. Hyvälle työlle ei ole ennustettavissa hyvää tulevaisuutta, koska kaikista toimenpiteistä etujärjestöt valitsevat vain itselleen sopivimmat (=itseään koskemattomat) ja lobbaavat raivokkaasti omien etujensa säilyttämisen puolesta.
Kellojen pitää soida toisille, ei itselle.
Kim Väisänen
Kommentoi