Aika kultaa muistot ja aiheuttaa vääristymän lähimuistiin.
Kukaan ei muista seisoneensa pikkujouluaikaan laskuhumalaisena, loputtoman pitkässä taksijonossa sieluaan ja persettään myöten syväjäässä. Muistissa ei ole liioin maamme päälentokentän Helsinki-Vantaan sisälle asti kiemurrellut ihmiskäärme, jonka purkamista ei mitattu sekuntikellolla vaan kalenterilla.
Vuonna 2018 Anne Berner siirtyi antikristuskategoriaan vapauttamalla taksiliikenteen kilpailulle. Varsinkin maakunnissa Perneriä pidettiin (ja pidetään) valtakunnanrikollisena numero yksi.
Taksiuudistuksesta muistetaan kertoa kaikki huonot puolet, mutta häveliäästi vaietaan hyvistä.
Monelta unohtuu myös se, että kaikista pirssikyydeistä neljäkymmentä prosenttia tai yli maksetaan yhteisestä pussista.
Turhaan ei sanota, että ajetaan me poijjaat kyydillä, kyllä valtio kyydin maksaa. Julkissektori laittaa takseihin vähintään 400–500 miljoonaa euroa vuosittain. Yle yritti hiljattain selvitellä kuinka paljon rahaa esim. potilaskyyteihin laitetaan – yritykseksi jäi.
Taksiuudistuksen kanssa samanaikaisesti toteutettiin myös mittava julkisen sektorin kyytien kilpailutus, joka meni tasan juuri niin hyvin kuin ne julkisella sektorilla tuppaavat menemään. Homma oli jonkin aikaa levällään kuin Jokisen kuuluisat eväät.
Myös Kela-kyytien tupeksiminen lyötiin Bernerin piikkiin, vaikkei kausaliteettia ollut suuntaan tai toiseen, mutta vanha venäläinen sanonta osoittautui oikeaksi tälläkin kertaa. Kun syyllinen on tiedossa niin kyllä se rikoskin löytyy. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tutkimista kolmestatoista taksien välitysyrityksestä kaksitoista päätyi muuttamaan toimintatapojaan.
Kilpailun vapautus toi kieltämättä myös negatiivisia oheisvaikutuksia. Maaseudulla, jossa vanhojen sääntöjen perusteella kylätaksin piti päivystää yötä päivää oli niitä kyydittäviä tai ei, saatavuus laski.
Kuskit siirtyivät sinne missä kuljetettavatkin ovat. Tämän seurauksena tarjonta urbaaneilla alueilla nousi voimakkaasti, ja kumijalkojen tulot tilapäisesti laskivat.
Voittajaksi kaikesta tässä selvisivät isojen kaupunkien ja maaseutukeskusten asiakkaat Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Niin tapaa käydä, jos saadaan harjoittaa vapaata markkinataloutta ilman, että iso veli kertoo missä ja miten asiakkaita saa kyyditä.
Vanhan kiltajärjestelmän purkaminen purki jonot ja hillitsi kustannusten nousua alueilla, joilla asiakkaita riittää.
Erikoisin takseihin ja taksiuudistukseen liittyvä journalistinen piirre on Helsingin päärautatieasemaan liittyvät ihmettelyjutut, joita riittää loputtomasti.
Kansa, joka solmii parisuhteensa luurissa ja nostaa asuntolainansa mobiilisti, unohtaa täysin, miten käyttää puhelinta kyydin tilaamiseen matkalla asemalaiturilta Asema-aukiolle. Basaarikaupan Helsingin rautatieaseman edessä välttää käyttämällä jotakin noin tusinasta taksisovelluksesta.
Traficomin ja KKV:n mukaan taksikyytien hinnat ovat uudistusta edeltävällä, vuoden 2018 tasolla, mutta saatavuus on noussut.
Loistava uudistus siis.
Kim Väisänen
Kommentoi