Charlie Chaplinin Nykyaika -elokuvan keskushahmolla jää niin sanotusti työrooli päälle. Lounastauollakin hän vääntää ruokaa haarukalla ja veitsellä kuin pultteja liukuhinnalla. Chaplin teki elokuvansa protestiksi työelämän modernisaatiota, koneistumista ja automaatiota vastaan. Great Depressionin eli Yhdysvaltojen 1930-luvun laman jälkeen kaivattiin kriittistä viihdettä. Elokuvaa pidettiin USA:ssa kommunistisena, mutta siitä huolimatta tuloksena oli kunniakas viides sija vuoden 1936 suosituimpien elokuvien karkeloissa. Joseph Goebbels taas kielsi elokuvan esittämisen kolmannen valtakunnan alueella, koska se hänen mukaansa nimenomaan kannusti kommunismiin.
Vasemmistoliiton Li Andersson taas kaipasi suomalaisessa työelämässä hyppyä nykyaikaan ja modernisaatioon luettuaan Ylen uutisen Islannin työaikakokeilusta. Kokeilu oli hänen mielestään menestys, koska työajan lyhentäminen muun muassa vähensi työntekijöiden kokemaa stressiä, kohensi terveyttä ja työhyvinvointia. Käsi pystyyn kaikki ne, jotka yllätti tieto siitä, että lyhyempi työpäivä on kivempi kuin pidempi työpäivä. Nyt tätä pitäisi päästä kokeilemaan Suomessakin, ja nimenomaan julkisella sektorilla.
Se mikä Liltä jäi mainitsematta on, että islantilaisten moderni kokeilu on ollut Suomessa todellisuutta jo hyvin pitkään. Tilastokeskuksen mukaan kunnissa palkansaajien keskimääräinen säännöllinen viikkotyöaika on ylemmät ja alemmat toimihenkilöt sisältäen jo nyt 36,4h. Työntekijätasolla viikossa kertyy tunteja kaksi vähemmän. Valtiolla säännöllinen viikkotyöaika on 36 tuntia ja 15 minuuttia. Lomaa saa julkisella sektorilla pitää pidemmän työuran jälkeen seitsemän viikkoa ja kolme päivää. Yksityisellä sektorilla on tyypillisin viiden viikon vuosilomakäytäntö.
Suomalaisista tilastoista ei löydy Islannin mallin mukaista 40h työviikkoa myöskään yksityiseltä sektorilta. Ani harvassa työssä tai ammatissa tehdään nykyisin pitkää päivää. Islantilaisten halu lyhyempään työviikkoon on ymmärrettävää. Kokopäivätyössä he ovat tehneet tähän asti reilusti pidempää päivää kuin suomalaiset.
Miten Islannissa sitten onnistuttiin lyhentämään työaikaa tuottavuuden kärsimättä? Kattavassa raportissa listataan keinot, jolla temppu tehtiin:
- Parempi työnohjaus- ja suunnittelu organisaatiotasolla
- Työtehtävistä ja niiden tekemisen keinoista päättäminen paikallisesti
- Turhien palaverien karsinta ja kokousten lyhentäminen
- Tapaamisten sijaan sähköpostin ja muiden digitaalisten keinojen käyttö päätöksentekoon
- Kahvi- ja muiden ylimääräisten taukojen karsinta
- Henkilökohtaisten asioiden hoitamisen siirto työajalta omalle ajalle
Islantilaisessa kokeilussa päätettiin siis keskittyä kaiken kaikkiaan enemmän itse työntekoon. Loppuyhteenvedossa todetaan, että tuottavuuden säilymisen perusedellytys oli se, että organisaatioilla oli itse mahdollisuus päättää joustavasti käytettävistä keinoista työtehtävien ja työajan suhteen. Kaikki tämä kuulostaa vasemmistoliiton inhokilta, paikalliselta sopimiselta.
Vasemmistoliiton mukaan työnantaja ja työntekijä eivät lähtökohtaisesti ole tasavertaisessa valta-asemassa suhteessa toisiinsa. Olen siitä täysin samaa mieltä. Työllistävä pienyrittäjä häviää vääjäämättä isolle ammattiliitolle, eikä paljon paremmin käy suuryrityksellekään, vaikka paikallisesti työntekijöillä olisi suuri halu sopia. Liitonmies tietää kaukana hallituksensa kokouksessa paremmin kuin paikallinen ammattiosaston toimikunta, mikä on työntekijälle viime kädessä parhaaksi.
Kun suomalaisen työn tuottavuus on polkenut vuosikymmenen paikallaan, tuskin sitä saadaan nousuun työaikaa lyhentämällä. Varsinkaan aloittamalla lyhentämistä julkiselta sektorilta. Sillä saadaan todennäköisesti aikaan vain Ranskan kohtalo. En henkilökohtaisesti usko, että Suomen ongelmat ratkeavat myöskään työaikaa pidentämällä. En, vaikka loppuunpalaneen oloinen huaweimies väittää niin. Vastaus piilee joustavammassa tavassa tehdä työtä, ja sen voi saavuttaa vain sopimalla paikallisesti. Ainoastaan organisaatiotasolla tehtävien joustojen kautta työaika voi lyhentyä.
Otettaisiinko islantilaisista mallia paikallisten joustojen ja sopimisen suhteen?
Se vasta modernia olisi.
Kim Väisänen
Yksityisellä puolella on eri asia. Eräs tunnettu tehdas lyhensi työpäivää kuuteen tuntiin ja palkka pysyi samana. Työtahti koveni. Alussa tämä toimi hyvin. Tämä yritys erotettiin työnantajaliitosta. Myöhemmin muistaakseni palattiin vanhaan sopimukseen. Taisivat työntekijät väsyä kovempaan työtahtiin. Työnantajakin pääsi takaisin työnantajaliittoon.
Kommentoi