Suomalaisen politiikan Don Quijote, Jyrki Katainen lausui toukokuussa 2010 Nelosen uutisissa kuolemattomat sanat siitä, että poliittinen järjestelmä oli ottamassa niskalenkin markkinavoimista.
Kreikkaan oltiin kovasti puuhaamassa ensimmäistä apupakettia, jolla maa piti laittaa holtittoman taloudenpidon jälkeen edes jonkinlaiseen kuosiin. Ensimmäinen, muttei viimeiseksi jäänyt Kreikan tukeminen saatiin kasaan, ja seuraavana keväänä Alexander Stubb jatkoi toiverikkaasti Kataisen linjoilla Kreikan puolustamisessa:
"Kreikan apupaketin jälkeen niin Kreikassa kuin muuallakin Euroopassa asiat ovat kunnossa. Joka muuta väittää on pölhöpopulisti."
Pölhöpopulistit olivat oikeassa. Heti juhannuksen jälkeen vuonna 2011 Kreikalle piti askarrella uusi pelastusohjelma, jottei fetajuustolle rakennettu kansatalous luiskahtanut Välimeren pohjaan. Heinäkuussa 2011 EU:n huippukokous päätti uudesta tukiohjelmasta. Kreikan euromailta saamien lainojen ehtoja muutettiin. Esimerkiksi korkoa alennettiin, ja laina-aika pidennettiin 15–30 vuoteen. Suomi sai seuraavana vuonna mankumalla surullisenkuuluisat Kreikka-vakuudet, jotka ovat tuottaneet ainoastaan tappiota.
Jos eivät markkinat ja markkinavoimat tottele demokraattisesti valittuja päättäjiä, yhtään sen helpompaa ei ole autoritaarisissa tai totalitaarisissa hallintomalleissa. Turkin moderniksi sulttaaniksi itsensä valituttanut Erdoğan voi melko huolettomasti pommittaa Syyrian kurdeja ja heittää väärää mielipidettä tarjoavat vuosiksi tutkintavankeuteen ilman oikeudenkäyntiä, mutta tuhannen ja yhden valheen mies ei pärjää vastustajalle, joka jättää kaikki kuvat kumartamatta – Meet the market.
Turkin virallinen inflaatio on 70 prosenttia, epävirallisemmin puhutaan jopa sadan prosentin tasosta. Ei ole auttanut, vaikka Erdoğan on vaihtanut paikallisen keskuspankin johtajaa nopeimmillaan jopa neljän kuukauden välein. Vaikka pyöröovi on spinnannut, markkinavoimat ovat kurittaneet uuden Turkin johtajaksi itseään kutsumaa valemaakaria armottomasti.
Rohkeimmat ennustavat, että ensi vuoden vaaleissa saatetaan nähdä jopa vallanvaihto, koska kansa on yksiselitteisesti kyllästynyt kurjistuviin olosuhteisiin. Turhaan ei sanota lontoonmurteella, että You Can't Beat the Market. Markkinoiden käskyttäminen ei onnistu olipa sitten pohjoismaisen demokratian toiveikas valtiovarainministeri tai aurinkokuninkuuteen sairastunut nykyajan sulttaani. Markkina voittaa aina.
Ei Turkkia tai Venäjää voi voittaa sotilaallisesti tai ulkoapäin vaikuttamalla, se onnistuu ainoastaan maan omien kansalaisten toimesta. Olipa kyseessä sitten äänestämällä tai palatsivallankumouksella saatu vallanvaihto, olosuhteiden pitää kurjistua huomattavan paljon, että riittävän suuri määrä ihmisiä nousee johtoaan vastaan. Venäjällä tuo piste on hyvin kaukana.
Naapurimaassa keskiluokkaan katsotaan kuuluvan vain noin neljänneksen kansasta, kun Suomessa prosentti on 68. Venäjällä potentiaalisia kapinoijia on yksiselitteisesti aivan liian vähän, vaikka tänä vuonna BKT putoaakin maassa 10–15 prosenttia. Turkissa valta saattaa laajan tyytymättömyyden vuoksi jopa vaihtua.
Jos joku ottaa diktaattorista niskalenkin, niin se on markkinat.
Talouden varjolle ei yksiselitteisesti pärjää.
Kim Väisänen
Kommentoi