Mietin mitä jää kun mä lähden täältä.
Orpon hallituksen viikate niittää valtion menopuolta vähintäänkin agressiivisesti, mutta varsin epäempaattisesti saksiaan heilutellen. Sellainen vinkki jatkoon, ettei ihmisiltä kannata viedä tulosiirtoja leveästi hymyillen vaan iiroviinasmaisen vakavana. Jenkeillä on Purran käytökselle erinomainen sanonta adding insult to injury. Se kääntyisi varmaan suomeksi muotoon vittuilu vahingon päälle.
Edunvalvontajärjestöt pukkaavat tiedotetta ilmoille samalla tahdilla kuin hallitus tekee ”kipeitä” päätöksiä. Jokainen (oman)edunvalvontajärjestö löytää itselleen sopivan sapluunan huonoista päätöksistä kritisoimiseksi täältä. Kuka väitti, ettei tekoäly toimi vielä?
Tunnetusti oppositiossa ollaan tunnetusti puhtaita ja aatteellisia, ja hallituksessa ainoastaan ahtaita ja puutteellisia. Siksi kulloisenkin opposition toiminta on ennalta-arvattavaa – hallituksen kritisointia enemmän tai vähemmän ärhäkkäästi.
Mielenkiintoiseksi tilanne muuttuu vasta, kun oppositiosta siirrytään takaisin hallitukseen. Kuinka uusi hallitus ja sen puolueet suhtautuvat edeltäjänsä päätöksiin? Kun Jarea lainaten tapahtuu: mitä jää kun mä lähden täältä.
Orpon hallitus on edeltäjänsä päätöksistä perunut muun muassa maksuttoman toisen asteen koulutuksen (osin) ja silponut hoitajamitoituksen. Tosin Marinin hallitus päätyi lykkäämään omaa, jo tehtyä päätöstään, kun huomasi, etteivät hoitajamitoitukseen riittäneet sen enempää rahat kuin hoitajatkaan.
Kun tähän mennessä on kerrottu muun muassa yleisen arvonlisäverotuksen reilusta korotuksesta ja omavastuiden nostosta, on opposition kritiikki ollut aikalailla ponnetonta. Ainoastaan perusvirsi pääomaveron korotusvaatimuksesta on muistettu toistaa määräajoin. Laskuesimerkeissä tosin muistetaan käyttää kärsijänä sitä kuuluisaa, monen lapsen yksinhuoltajaa, vaikka 93 prosentissa avioeroista sovitaan jonkinlaisesta yhteishuoltajuudesta, ja siihen liittyvästä kustannusten jaosta.
Oppositiossakin tiedetään, että jakovaraa ei ole tiedossa pariin seuraavaan hallituskauteen, kun seuraavan vuosikymmenen vaihteessa ikääntymisen menot saavuttavat huippunsa. Lisäksi korotonta lainaa, jolla ennen pidettiin yllä kulutusjuhlia, ei ole enää saatavilla. Vaikea siis luvata nyt tehtyjä päätöksiä kumottavaksi seuraavalla hallituskaudella, kun oppositiossakin tiedetään, että pelkästään keppikeittoa on luvassa jatkossakin. Tuskin yhtäkään tällä hallituskaudella tehdyistä menoleikkauksista ja veronkorotuksista tullaan perumaan seuraavalla nelivuotiskaudella.
Voisiko nykyinen hallitus kaatua yleisen paineen, kritiikin ja taloudellisen tilanteen aneemisuuden vuoksi? Tuskin. Sen jälkeen, kun Kekkosen hallituksia hajoittavasta mielivallasta siirryttiin aitoon parlamentaariseen demokratiaan, kaikki hallituksen ovat kaikki ryömineet omin voimin maaliin. Jotkut pienemmin, jotkut isoimmin kolhuin. Jotkut jopa omia esityksiään vastaan naureskellen äänestäen. Edellisen kerran hallitus on kaatunut omiin sisäisiin erimielisyyksiinsä lähes 50 vuotta sitten.
Jos toivoo hallituksen kaatumisesta tai pelkää sitä, niin molemmille osapuolille voi tarjota huoletta lohdutuksen sanat Cheekiltä:
Mut ei syytä huoleen
Se päivä ei oo vielä tänään
Tuo päivä on vasta vuoden 2027 keväällä.
Ainakin siihen asti kiristetään, leikataan, korotetaan.
Kim Väisänen
Kommentoi