Jokaisen rahojaan sijoittavan ihannekohde on sellainen, jossa yhdistyy kolme ominaisuutta. Sijoitettu pääoma tuottaa hyvin, sijoituskohde on varma ja turvallinen ja lisäksi sijoitus on likvidi eli helposti rahaksi muutettava, kun tilanne niin vaatii.
Ikävä kyllä näistä kolmesta ominaisuudesta voi saada parhaimmillaankin vain kaksi. Hieman sama analogia pätee muidenkin kuin sijoituspalvelujen kohdalla. Jos palvelu on hyvä ja nopea, se ei varmasti ole halpa, ja vastaavasti, hyvä ja halpa ei ole nopea.
Kakun syöminen ja säästäminen on mahdotonta, mutta niin on myös turvallisen, korkeatuottoisen ja likvidin sijoituskohteen löytäminen.
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen.
Vuoden 2014 lopussa alkaneella nollakorkojen aikakaudella puhuttiin ihan vakavissaan, että korot ovat jopa ”ikuisesti” äärimmäisen matalia. Vielä vuonna 2019 asiantuntijat puhuivat japanisaatiosta ja regiimimuutoksesta.
Sitten korot pomppasivatkin, hyvin tiedetyistä syistä. Lähes yhdessä yössä nollasta lähemmäs viittä prosenttiyksikköä. Ei tullut tuhatvuotista valtakuntaa tälläkään kertaa.
Kun korkoa ei käytössä ole, aika monta sijoituskohdetta voidaan vivuttaa varsin pienellä omalla pääomalla. Näin toimittiin nollakoron oloissa erityisesti kiinteistöomaisuuden tapauksessa, vaikka riskeistäkin varoiteltiin. Erityisen ongelmallisena pidettiin hyvin suuria taloyhtiölainoja, ainakin jälkikäteen.
Lähes riskitöntä tuottoa luvanneiden, ja hyvää tuottoa näyttäneiden, avoimien asuntorahastojen kohtalona on ollut laskeutua normaalien kuolevaisten pariin korkojen nousun ja asuntokaupan sakkaamisen takia. Noin kymmenkunta asuntorahastoa on lopettanut lunastukset, eli toisin sanoen ne kieltäytyvät palauttamasta sijoittajien rahoja takaisin pyynnöistä huolimatta. Se siitä likviditeetistä.
Samaan aikaan asuntorahastojen arvoja on alaskirjattu urakalla, joten tuotoistakaan on vaikea puhua mitään. Turvallisuus on mennyt vessanpöntöstä kahden ensimmäisen mukana.
Ainoastaan yksi asia on varmaa, nimittäin sijoitetusta pääomasta perittävät muhkeat palkkiot. Rahastot eivät syty ehdotukselle palkkioiden kohtuullisestamisesta. Kuka sitä vapaaehtoisesti luopuisi lypsävästä lehmästä, kun uusia ei varmasti saa nykyisillä näytöillä seuraavaan vuosikymmeneen.
Kun menee hyvin, palkkioita perustellaan tuotoilla, ja kun menee huonosti, niitä perustellaan tekemisen vaikeudella. Tämän härskiyden vei ihan omalle taholle OP, joka kippasi piensijoittajien rahaa omalle velalliselleen ihan urakalla.
Vallilassa unohtui ilmeisesti italialaisen Nobel-palkitun kirjailijan Luigi Pirandello sanonta niin on, jos siltä näyttää. Toivottavasti Finanssivalvonta selvittää miten OP:n oli mahdollista palvella kahta herraa ilman intressiristiriitaa. Ehkäpä hieman ponnekkaammin kuin lähettämällä pelkän kirjeen. Suomen suurin finanssiryhmä kaipaa kunnon harjausta.
Itse en sijoittanut lainkaan avoimiin asuntorahastoihin, mutta varat ovat olleet jo reilut puolitoista vuotta kanissa ammattisijoittajien liikekiinteistörahastossa. Kulut juoksevat, mutta tuotot eivät.
Timo Metsola oli kahdeksan vuotta sitten oikeassa sanoessaan, että asuntorahastosta saa sijoituksensa pois vain aurinkoisena päivänä.
Oikeassa oli Jore Marjarantakin:
Haaveet kaatuu
niitä nousemaan en saa
haaveet kaatuu
tahdoin paljon kauniimpaa
haaveet kaatuu
varjot saapuu
Kim Väisänen
Kommentoi