Tuleva kevät on meille talouden ja politiikan penkkiurheilijoille raskas. Käsillä ovat eduskuntavaalit, ja meno sen mukaista. Eikä olla vasta kuin tammikuun alussa. Iltasanomat ehti järjestää vaalivuoden ensimmäisen tentin puolueen puheenjohtajille. Ainakin otsikointi on keskustelun sisällön osalta täysin kohdallaan: Riidat räjähtivät käsiin.
Muutenkin meno ensimmäisessä kohtaamisessa oli täysin odotettua. Hallitus vetosi vaalikauden vaikeisiin olosuhteisiin ja siihen, että velkaantuminen saatiin pysähtymään. Oppositio väitti hallituksen ylivelkaantuneen tarjoamatta oikein mitään oikeaa vaihtoehtoa, kun niitä ei varjobudjeteista ole löytynyt suurennuslasillakaan.
En pidättäisi hengitystä sen suhteen, että seuraavakaan hallitus pyrkisi voimakkaasti oikaisemaan niin sanottua rakenteellista alijäämää, vaikka kansantalous on hyvinvointivaltioon verrattuna kovin alimitoitettu. Poliitikkojen lempityötä on jakaa omille viiteryhmilleen verovähennyksiä ja tulonsiirtoja. Sillä saa ääniä, leikkaamalla ja ikävällä puheella ei niinkään.
Vaalien alle hallitus- ja oppositiopuolueiden kannattaa irinamaisesti lupailla yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista asiaa, jotka toteutetaan omalle intressiryhmälle seuraavalla vaalikaudella. Ne olisi luonnollisesti toteutettu jo nykyisellä vaalikaudella, jos hallituksessa ei olisi ollut niin ikäviä kumppaneita – ja huonoa hallitusohjelmaa.
Jokaisen hallituksen tekemisiä sekoittavat finanssi- tai eurokriisit, pandemiat, sodat, inflaatio. Vaikka maailma ympärillä muuttuu, hallitusohjelmasta pidetään kiinni kynsin ja hampain. Sovittu mikä sovittu.
Valheellisten lupausten MM-kisat käynnisti vähintäänkin hyvää piirinmestaruustasoa olevalla vedolla Annika Saarikko. Aiemmin johdonmukaisen ja ennakoitavan verotuksen puolesta puhunut valtiovarainministeri keksi IS:n tentissä, että asuntolainojen korkovähennysoikeus pitäisi palauttaa takaisin. Nousevat korot kun uhkaavat tulla kalliiksi asuntovelallisille.
Muussa tapauksessa korkovähennys poistuu kokonaan kuluvan vuoden loppuun mennessä. Wikipedian mukaan omistusasumista on tuettu korkovähennyksellä ainakin 1960-luvulta saakka. Ilmeisesti kuusikymmentä vuotta on liian lyhyt aika yhden asumismuodon suosimiselle?
Saarikolta joka tapauksessa erinomainen vaalilupauskauden avaus. Asuntovelallisia kun on 865 000, ja Keskustan kannatus kymmenen prosentin kantturoissa, what possibly could go wrong tällaisessa ehdotuksessa? Kyllä hyvällä valheellisella lupauksella muutama kymmenentuhatta ääntä saadaan käännettyä omaan uurnaan. Ei ihan Antti Rinteen vappusatasen tasoa, mutta hyvä pelin aloitus.
Epäilemättä eläkeläisiä hemmotellaan rinnemäisesti tulevan kevään aikana muullakin kuin ennätyksellisellä korotuksella, koska 1,6 miljoonaa potentiaalista ja aktiivista äänestäjää on erinomainen valheellisten lupausten kohde. Isoa kalaa kannattaa aina pyytää. Vaikka täysin väärillä ja valheellisilla keinoilla. Sitä paitsi nyt otettavan velan kuittaavat nuoremmat sukupolvet, jotka ovat aktiivisempia Instassa kuin uurnilla.
Vaalilupauskauden päätteeksi äänestää rätkäytetään, josta seuraa puolivillaisten lupausten esittäjille kunnollinen mandoliinikrapula.
Saatavat paljastuvat veloiksi, väestöpyramidi ei eläkeläislupauksilla oikene, rakenteellinen alijäämä on ja pysyy, eikä aneemisesta talouskasvusta ole jakopolitiikan takuumieheksi. Riippumatta siitä ketä seuraavassa hallituksessa istuu, valheelliset lupaukset kuitataan samalla tavalla kuin jokaisen hallituksen aloittaessa:
"Ikävä kyllä emme saaneet kaikkia vaatimuksiamme läpi, koska hallitusohjelma on kompromissi, mutta kaiken kaikkiaan olemme tyytyväisiä lopputulokseen."
Hallitusohjelma – tuo ihana tekosyy.
Kim Väisänen
Kommentoi