Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA ry:n vuodenvaihteen arvotutkimus kertoi, että yrittäjistä enää 59 prosenttia kokee onnea suomalaisuudesta. PK-barometrit ja Suomen Yrittäjien yrittäjäkyselyt osoittavat, että pienten yrittäjien kasvumieliala on matalalla ja yksinyrittäjien tulot jatkavat laskuaan. Ei yllätä.
Suomessa 95,5 prosenttia yrityksistä on yksin- tai mikroyrityksiä. Nämä alle 10 henkilön yritykset muodostavat yrityskentän pohjan, jonka varaan iso osa talouttamme ja työllisyyttämme rakentuu, vaikka tätä ei kukaan tunnu edes huomaavan.
Näihin pieniin yrityksiin on viime aikoina kohdistunut lähinnä vain leikkauksia, kiristyksiä, kasvavaa hallinnollista taakka ja maksuja sekä veronkorotuksia. Kymmenet tuhannet yrittäjät kokevat tulevaisuuden ahdistavana ja ovat pettyneitä siitä, että heidät ohitetaan kasvutoimissa.
Iso osa suomalaista onnentunnetta on kokemus perusturvasta. Tässä on sosiaaliturvalla ja yhteiskunnan turvaverkolla keskeinen asema. Tuhannet yrittäjät kärsivät kuitenkin heikosta työttömyys- ja sosiaaliturvasta sekä kehnosta eläkejärjestelmästä, eläen jatkuvassa epävarmuudessa.
Turvaverkon puute tuntuu kohtuuttomalta, erityisesti yksinyrittäjille ja itsensätyöllistäjille. Heidän mediaaniansiotasonsa on selvästi matalampi ja epävarmempi kuin palkansaajien. Täysin ulkopuolelle jäävät usein myös maahanmuuttajayrittäjät.
Yrittäjät eivät ole kasvottomia organisaatioita, joilla on rajattomat resurssit, vaan tavallisia ihmisiä taloushuolineen, suunnitelmineen ja toiveineen. Y-tunnuksen rekisteröiminen ei luo taikapanssaria ihmisen ympärille, jonka jälkeen hän ei tarvitse enää koskaan sosiaaliturvaa, asuntolainaa, sairauslomaa, peruspankkipalveluita, vapaapäiviä tai edes unta.
Mitä väliä? Kyllä on. Yksinyrittäjiä on Suomessa ylivoimaisesti eniten, noin 180 000. Perusasioiden, perusturvan ja oikeuksien pitää olla kunnossa tai yrittäjä ei innovoi eikä kasvata yritystoimintaansa, eikä synny isompia yrityksiä eikä työpaikkoja.
Suomessa on mahdotonta olla oikeanlainen yrittäjä. Taloudellista menestystä ei hyväksytä mutta taloudellisia vastoinkäymisiä halveksitaan. Työpaikkoja ja kasvua pitäisi luoda, mutta isoja onnistumisia kyräillään. Neutraalia yrittäjyyden kuvaa ei ole olemassa.
Asiaa pahentaa perinteisten työmarkkinaosapuolten jatkuva riitely ja vanhojen taisteluasemien pönkittäminen. Työelämä ja yrittäjyys ovat muuttuneet, mutta mustavalkoiset asenteet eivät. Vastakkainasetteluiden lietsominen on vahingollista kaikille, eikä tue nykypäivän työelämää, jossa rajanvedot yrittäjyyden ja palkkatyön välillä hämärtyvät, työsuhteet ja urat pirstaloituvat.
Tarvitaan työelämän yhteistyötä, isoja uusia ratkaisuja ja tulevaisuuden ennakointia, eikä historiaan takertumista. Näyttää kuitenkin siltä, että työmarkkinaosapuolet eivät välitä työelämän tulevaisuuden kehittämisestä, vaan enemmänkin vanhanaikaisesta nollasummapelistä toisen kustannuksella.
Suurin osa suomalaisista ei ymmärrä työmarkkinaosapuolten salatieteeksi muuttunutta sisäpiirineuvottelua ja nokittelua, olivatpa sitten yrittäjiä, palkansaajia tai jotain siltä väliltä.
Työehtosopimukset, työlainsäädäntö, paikallinen sopiminen, indispositiiviset säännökset, työturvallisuuslaki ja jopa sosiaalivakuutuksen ehdot menevät pahemman kerran sekaisin ihmisten puheessa ja mielissä. Ymmärryksen puute lisää pelkoa, jota käytetään poliittisesti sumeilematta hyväksi. Useimmille jäi lopulta epäselväksi koko paikallisen sopimisen saaga ja sen merkitys, ja vain epävarmuus ja huoli lisääntyi.
Työmarkkinakeskusjärjestöjen munkkilatina ylläpitää niiden valtaa, mutta samalla on vieraannutettu suurin osa ihmisistä heidän elämäänsä keskeisesti koskettavista työelämän asioista ja luotu negatiivinen ilmapiiri. Lopputuloksena niin työntekijät, työttömät kuin valtaosa yrittäjistä on saatu pelkäämään kaikkea mikä työmarkkinoilla liikkuu.
On koko Suomen ongelma, että työnantajayrittäjien määrä laskee. Erityisesti mikroyrittäjät eivät uskalla palkata tai ottaa riskejä, koska valtaosa ei enää kunnolla ymmärrä kasvavia ja muuttuvia vastuita, sopimuksia, erilaisia rekistereitä ja lakisääteisiä velvollisuuksia. Kaikkeen tarvitaan juristia, HR-osastoa ja erikoisasiantuntijaa.
Vastakkainasetteluiden ilmapiirissä saa koko ajan pelätä kuka haastaa ja kenet, mistä milloinkin tulee sanktioita tai negatiivista somejulkisuutta.
Kymmenet tuhannet yrittäjät lopettavat tänäkin vuonna tai hakeutuvat konkurssiin kasvun sijaan. Tilastokeskuksen luvut viime vuodelta näyttävät yhtä huonoilta kuin aiemminkin. Mutta jos 10 prosenttia mikroyrityksistä palkkaisi yhden työntekijän, Suomeen syntyisi jopa 30 000 uutta työpaikkaa. Vienti- ja kasvupotentiaalia on miljardien edestä. Ja tämä potentiaali on käsien ulottuvilla.
Suomi tarvitsee kipeästi enemmän riskinottoa ja monipuolista yritystoimintaa. Hyvinvoiva mikroyrityskenttä on elintärkeää julkiselle taloudelle. Mikroyritysten yhteenlaskettu liikevaihto on liki 100 miljardia euroa. Vertailun vuoksi: se on suurempi kuin metsäteollisuuden suora liikevaihto (33 miljardia euroa) tai koko rakentamisen toimialan liikevaihto (45 miljardia euroa).
Puoliväliriihi lähestyy. Kuinka huonosti Suomella täytyy mennä, ennen kuin alkaa löytyä yhteistä köyttä nollasummapelien sijaan? Googlen juhlitut datakeskukset tuovat mukanaan muutaman sata työpaikkaa, mutta mikroyrityskenttä on enemmän kuin valmis kasvamaan ja työllistämään kymmeniä tuhansia. Tarvitaan kuitenkin jotain muuta kuin leikkauksia, veronkorotuksia ja riitelyä.
Liisä Hanén
Kommentoi