Kun työttömyysaste nousee, eikä kasvun kannustimia yrittäjyyteen ole, lisääntyy Suomessa vain pienituloinen yksinyrittäjyys.
Tilastokeskus on jälleen julkaissut vuosineljännestilastoja. Työttömyysaste on noussut, ja konkurssien määrä on pysynyt korkealla toisenkin vuosineljänneksen aikana. Rekisteröityjä uusia yrityksiä on kuitenkin selvästi enemmän kuin edellisen vuoden vastaavana ajankohtana. Onko siis syytä juhlaan?
Nopeasti vilkaistuna voi vaikuttaa hyvältä, että rekisteröityjä yrityksiä näyttää olevan joka kvartaali hiukan enemmän, vaikka talous sakkaa. Vuoden 2024 toisella vuosineljänneksellä rekisteröitiin 14 190 uutta yritystä. Edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna rekisteröintien määrä lisääntyi 8 %.
Katsotaan tarkemmin. Rekisteröidyistä yrityksistä 4 693 oli osakeyhtiöitä ja 9 385 luonnollisia henkilöitä. Ja juuri luonnollisia henkilöitä, eli niin sanottuja toiminimiyrittäjiä, ammatinharjoittajia ja muita itsensätyöllistäjiä, oli 10 % enemmän kuin edellisvuoden vastaavana ajankohtana.
Tässä trendi on säilynyt samanlaisena jo vuosikausia. Toiminimiyrityksiä pistetään pystyyn enemmän kuin osakeyhtiöitä. Ja kyllähän toiminimiyritys voi olla yhtä lailla menestynyt kuin osakeyhtiö, mutta kun uusia työnantajayrityksiä ei synny ja lopettaneita on liki sama määrä kuin aloittavia, on ilmiselvää, että jokin tässä yhtälössä ei toimi.
Asiaa ruohonjuuritasolta seuranneena ja tuhansien yrittäjien kanssa keskustelleena voin esittää muutamia selkeitä syitä sille, miksi pienituloinen yksinyrittäjyys on ainoa selvästi kasvava yrittämisen muoto Suomessa tällä hetkellä.
Samaa tahtia, kun isot yritykset ja julkinen sektori ulkoistavat ja irtisanovat, syntyy meillä joka päivä lisää itsensä työllistäviä toiminimiyrittäjiä, koska muuta tapaa työllistyä ei monin paikoin ole.
Tämä koskee erityisesti eri alojen asiantuntijoita, yli 55-vuotiaita sekä toisaalta nuoria, joiden alkaa olla vaikea päästä säännölliseen palkkatyöelämään kiinni mistään kulmasta. Y-tunnuksella saa helpommin keikkaa ja toimeksiantoja – etenkin sellaisia, missä palkkiot ja ehdot on painettu pohjamutiin.
Mitä enemmän työelämä polttaa loppuun ihmisiä, sitä enemmän meillä hyppää oravanpyörästä pois porukkaa, jotka haluavat vain rauhassa työllistää itsensä omilla ehdoillaan ja omilla arvoillaan. Nämä henkilöt ovat nähneet työelämän raadollisen puolen karvoineen kaikkineen, eivätkä he todellakaan halua työllistää yhtään ketään tai kasvattaa yritystoimintaansa. Moni nuori saa tarpeekseen jo ensimmäisen työpaikan jälkeen.
Niillä yksinyrittäjillä, joilla olisi mahdollisuuksia ja kiinnostusta kasvuun sekä vielä toimiva innovaatiokin, ei ole mitään kannustimia tai edes kasvun instrumentteja.
Tavallinen yksinyrittäjä tarvitsee yleensä tuhansien eurojen säästöt, realisoitavaa pääomaa tai varakkaan sukulaisen, jotta selviää kunnolla ensimmäisen vuoden kuluista, hallinnollisesta työstä, ennakkoveroista, tolkuttoman korkeista yrittäjän eläkemaksuista ja monista pakollisista ja kalliista rekistereistä.
Joku onnekas saattaa saada yrityslainan, mutta heitä on harvassa – yhä useamman on mahdotonta saada edes tavallista yritystiliä auki pankkiin. Koita siinä sitten kasvaa.
Ne, jotka selviävät ja pääsevät kasvun alkuun, ja joilla olisi mahdollisuus palkata, harvemmin siihen lähtevät. Miksi? Koska yrittäjä on ihminen, ei HR-osasto.
Palkkaamiseen vaadittava työmäärä ja osaaminen on hurjaa: yrittäjän pitää osata ja ehtiä rekrytoida, ymmärtää TESsit, työeläkejärjestelmä ja paikallisen sopimisen erilaiset ehdot, kirjoittaa kunnollinen työsopimus, vertailla, järjestää ja maksaa työterveyshuolto, muut työsuhde-edut, hoitaa työturvallisuuteen liittyvät pakolliset velvollisuudet, perehdyttää työntekijä ja olla tukena etenkin ensimmäiset viikot. Samalla pitää omaa yritystä koko ajan pyörittää täysillä.
Ei yksinyrittäjä ole palkkaamista pohtiessaan huolissaan siitä, onko hänen työntekijänsä ensimmäinen sairaslomapäivä palkaton, vaan hän on huolissaan siitä, mistä hän saa ylipäätään selväjärkistä neuvontaa ja konkreettista tukea palkkaamiseen. Muutakin kuin linkin TE-palveluitten palkkatukisivulle ja iloisen tsemppiviestin.
Kun kasvua nyt itku silmässä etsitään joka paikasta, esitän hartaan toiveen, että nähtäisiin metsä puilta. Kasvua pitää tukea mikroyritystasolta ja kannustimia sekä innovaatio- ja työllistämisohjelmia on pakko olla pienille yrityksille, jos uusia työllistäviä ja vankalla pohjalla seisovia kasvuyrityksiä halutaan. Jos 10 prosenttia yksin- ja mikroyrityksistä palkkaisi yhden henkilön, syntyisi saman tien noin 30 000 työpaikkaa monipuolisesti eri toimialoille.
Tai voidaanhan toki vain maksella edelleen miljoonia jännittävään yksisarvislottoon. Tai odotella, että jokin kansainvälinen konserni, sanotaan vaikkapa Google, näkee valon ja yritystuet, laskeutuu Suomeen ja luo (rummun pärinää)... sata työpaikkaa.
Liisa Hanén
Kommentoi