Alustatyö on yhä tavallisempi työnteon muoto, monille se on jo arkea. Digitaaliset alustat tarjoavat vapautta ja helpottavat työn tarjoajien ja tekijöiden kohtaamista, mutta niihin liittyy myös ongelmia, kuten pienet palkkiot ja heikot neuvottelumahdollisuudet.
Yksi keskeinen kiistakysymys on työntekijöiden asema: ovatko he yrittäjiä vaiko työsuhteessa alustaan tai toimeksiantajiinsa?
Alustatyön lainsäädännön tarkennuksia valmistellaankin tiiviisti EU:ssa, mutta Suomessa keskustelu on hämmästyttävän vähäistä, jopa välttelevää.
Vuonna 2022 Tilastokeskus arvioi, että 134 000 suomalaista (3,9 % väestöstä) oli tehnyt alustatyötä edellisen 12 kuukauden aikana. Ulkomaalaistaustaisilla alustatyö oli yleisempää (10 %) kuin kantasuomalaisilla (3 %).
Tyypillisesti alustatyötä tehdään sivutoimisena osana pirstaleista työelämää palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa.
Alustatyön kirjo ulottuu graafisesta suunnittelusta tekoälyn koulutukseen, ja käännöstöistä seksi-chattipalveluihin. Ruokalähetit ja taksikuskit ovat vain jäävuoren huippu.
Vaikka tilastollisesti asia voi tuntua marginaaliselta, ei todellakaan ole kyse mistään hiljaisesta signaalista. Kymmenet tuhannet suomalaiset tekevät jo alustatyötä vähintään sivutulojen hankkimiseksi – toisinaan syistä, joita emme osaa heti kuvitella.
Kävin hiljattain pitkän keskustelun pienituloisen eläkeläisnaisen kanssa, joka ansaitsi lisätuloja anonyymissä seksi-chatissa.
Hän naurahti pohtiessaan, mitä tyttären perhe ja naapurit mahtaisivat sanoa, jos tietäisivät hänen öisin chattailevän vuokra- ja lääkerahojensa eteen. Pienet palkkiot kuitenkin samalla itkettivät: kokonaisesta yön työstä kertyi korkeintaan 30 euroa palkkiota.
Tämä kuvaa alustatyön ristiriitoja: se voi tarjota välttämättömiä lisätuloja kenelle vain ja missä vain, mutta korvaus ei usein vastaa työmäärä. On turhaa kiistää, etteikö alustatyötä tekeviä myös toisinaan riistettäisi yrittäjyyden vapauden varjolla.
Vapaat markkinat pyrkivät aina ostamaan halvalla ja myymään kalliimmalla, ja tämän mukana tulee lieveilmiöitä: elinkeinonvapaus ei toteudukaan tarkoitetulla tavalla ja harmaa talous kasvaa.
Meillä on yhteiskunnallisessa ja julkisessa keskustelussa vielä kovin vanhanaikainen ja mustavalkoinen ajattelu työelämästä ja siitä, miten ja mitä kaikkea ihmiset tekevät ansaitakseen elantonsa.
Seksi-chattaileva mummo tai alaikäinen maahanmuuttaja-ruokalähetti eivät kuitenkaan ole satuhahmoja, vaan ihan suomalaista työelämän ja yrittäjäkentän todellisuutta.
Uutisten ja A-studion päivittäiset työmarkkinakeskustelut ja palkankorotusneuvottelut ovat tälle kasvavalle joukolle vain sanahelinää. On huolestuttava ilmiö, että kasvava joukko ihmisiä kokee täydellistä ulkopuolisuuden tunnetta, kun keskeisiä työelämäkeskusteluja käydään.
Woltilla menestyneitä suomalaisia perustajia on turha kritisoida. Lainsäädännön puutteet, hitaus uusiutua ja vanhentuneet ajattelutavat eivät ole heidän syytään. Päin vastoin, wolttilaiset ovat saavuttaneet jotain poikkeuksellista, sillä suurin osa maailman johtavista ja isommista alustatalouden yrityksistä on amerikkalaisia, ja menestys tällä kentällä on todellinen saavutus.
Yhdysvaltojen ylivoima johtuu pitkästä teknologiayritysten historiasta, valmiudesta sijoittaa riskipääomaa innovatiivisiin yrityksiin sekä suotuisasta sääntely-ympäristöstä. Kiinakin jyrää kasvavasti tällä saralla ja on kirimässä jenkkejä kiinni.
Euroopassa taas on ollut vaikeuksia luoda Googlen ja Amazonin kaltaisia jättialustoja tiukemman sääntelyn, hajautettujen markkinoiden ja pienemmän riskipääoman tarjonnan vuoksi. Woltin, Spotifyn ja Booking.comin kaltaiset onnistumiset ovat harvassa.
Eurooppa onkin keskittynyt enemmän alustojen sääntelyyn ja pyrkinyt tasapainottamaan alustayritysten vaikutusvaltaa markkinoilla. Tätä työtä se nytkin tekee.
Samalla kun alustatalous mullistaa työmarkkinoita, Suomessa vanhan maailman työmarkkinaosapuolet tuijottavat lähinnä vain omaa napaansa eivätkä tunnista muuttuneen työelämän ilmiöitä ympärillään, vaikka ne kaatuvat syliin.
Tämä on sääli niin työlainsäädännön uudistustarpeiden kuin talouskasvun osalta, sillä nyt juuri tarvittaisiin yhteistä näkemystä ja vaikuttamista lainsäädäntöön EU-tasolla.
Eurooppalainen into johtaa sääntelyä, kuten GDPR:ää ja yritysvastuuta, voitaisiin kääntää Suomessa myös eduksi. ja Suomi voisi toimia esimerkkinä vastuulliselle alustataloudelle ja miksei jopa luoda oman vastuullisuusmerkkinsä.
Alustatalouden yritykset eivät tietenkään välttämättä edes tarvitse työvoimaa. Valtaosa alustatalouden yrityksistä rakentuu tiedon, osaamisen ja resurssien jakamisen ympärille.
Juuri tämä tarjoaa mahdollisuuden skaalautua kansainvälisille markkinoille ilman suuria investointeja. Suomalaisessa alustataloudessa onkin viime vuosina syntynyt Woltin lisäksi muitakin merkittäviä yrityksiä, kuten Smartly.io ja Yousician.
Alustatalouden yritykset eivät välttämättä ole suomalaisen talouskasvun suurin pelastaja, mutta tuskin on perinteinen broilerituotantokaan.
Alustataloutta koskevan keskustelun puuttuminen alleviivaa sitä tosiasiaa, että meiltä puuttuu kyky katsoa eteenpäin, tai edes hahmottaa selkeästi nykypäivän työelämää ja työmarkkinoita sekä niiden uusia ilmiöitä.
Meillä riidellään mieluummin nyrkit tanassa vanhoissa poteroissa, kuin koitetaan raivata yhdessä uutta.
Liisa Hanén
Kommentoi