Välillä itse kukin meistä tulee sohaisseeksi ampiaispesää. Joskus tahallaan, joskus vahingossa. Vihaisesti hyökkäävät ampiaiset eivät anna parasta mahdollista kuvaa ampiaisten luonteesta – sama pätee ihmisiin. Ärsytettynä ihmiset tekevät ja sanovat keskimäärin normaalia hölmömpiä asioita.
Omakohtaisesti olen huomannut, kuinka tietyt aiheet herättävät ihmisten huomion negatiivisella tavalla. Jos jonkinlaiset nimimerkkihirviöt ryömivät tällöin poteroistaan kertomaan meille kuolevaisille absoluuttisia totuuksia. Tyyppiesimerkkejä ihmisiä vihastuttavista, ”herkistä” aiheista ovat mm. bitcoin, maahanmuutto, kasvissyönti, feminismi ja ilmastonmuutos.
Usein sanotaan, että asiat riitelevät, mutta eivät ihmiset. Tämä on varmaan jonkinlainen toive paremmasta, nimittäin kyllä aivan liian usein juurikin ne ihmiset siellä riitelevät asioiden jäädessä taka-alalle. Sellaista keskustelua seuratessa tunneskaala vaihtelee myötähäpeästä salaiseen kiinnostukseen.
Ihmiset loukkaantuvat asioista. Ja jos kukaan ei yhtään loukkaannu, ei taida keskustelu olla ihan kohdillaan. Näin se vain menee.
Lisäksi monet ihmiset valitsevat automaattisesti puolensa. ”Me vastaan nuo muut”. Ja ”mehän” olemme aina hyvien puolella, kun taas nuo ”muut” ovat itsekkäitä paskiaisia. Ei tarvitse kaivautua syvälle sosiaalisen median syövereihin huomatakseen tämän.
Parisuhde, perhe, jalkapallojoukkue, työpaikka tai poliittinen puolue. Ihminen on kalibroitu puolustamaan sitä viitekehystä, johon on sosiaalisesti kytköksissä. Oman joukkueen virheitä harvemmin havaitaan yhtä auliisti kuin vastustajan. Vain muutamat kykenevät, tai edes haluavat asettua kritisoimaan omaa yhteisöään, tai niin saattaa tapahtua vasta kun maisema vaihtuu. Esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen kriitikot ovat usein niitä harvoja, jotka ovat yhteisöstä pystyneet irtautumaan.
Asioista keskustelu on aika vaikeaa, koska ihmiset ottavat asiat henkilökohtaisesti. Näin se on aina mennyt ja näin se tulee aina menemäänkin. Mutta mitä selkeämmin tiedostamme tämän ominaisuuden itsessämme, sitä paremmin pystymme pitämään asiat asioina.
Mahdoton tehtävä – mitä sitä kohti on kuitenkin pyrittävä.
Mauri Kotamäki
Kommentoi