Vaalit tulivat ja menivät. Tämä lyhyt aika vuoden alkupuolella oli mannaa politiikkaa seuraaville. Vaalipäivää kohti mentäessä oli huomattavissa tunteellisuuden lisääntymistä – mikä on hyvä asia, niin kauan kun keskustelut pysyvät kutakuinkin asiallisina. Intohimoakin tarvitaan tärkeissä asioissa.
Tämänkertaiset vaalit keskittyivät talouden ympärille. Tuli velkavaalit. Hyvä niin, mutta samaan aikaan se oli harmi.
Suomen talous ei ole parhaassa mahdollisessa kuosissa
Julkisen talouden osalta haluaisimme olla kuin Ruotsi, mutta todellisuudessa olemme lähempänä OECD-maiden keskiarvoa. Pienelle maalle hyvää riskienhallintaa on pitää julkinen talous paremmassa kunnossa. Äänestäjät antoivat puolueille vahvan mandaatin sopeuttaa julkista taloutta ja selättää liian pitkään jatkunut alijäämä.
Velkavaalien kääntöpuoli on, että muut tärkeät asiat tahtovat jäädä toissijaisiksi. Tämä on äärimmäisen harmillista, koska politiikka on ytimeltään valintojen tekemistä ja vaihtoehtojen priorisointia.
Täydellisessä maailmassa taloudelliset reunaehdot määrittävät ympäristön, jonka puitteissa tärkeitä poliittisia valintoja tehdään.
Sitä saa mitä tilaa
Rinteen ja Marinin hallitukset lisäsivät julkisia menoja ja ottivat syömävelkaa. Ja ei – en tarkoita pandemiaan ja Ukrainan sotaan liittyviä menonlisäyksiä, vaan sitä kaikkea muuta. Oli alusta asti selvää, ettei julkisen talouden tasapainottaminen ollut kyseisen hallituksen prioriteettilistalla kovinkaan korkealla.
Toistuvasti rikottu valtion kehysmenettely oli yksi ilmentymä tästä. Ja kun kehykset paukkuivat, alettiin syyttää kehysmenettelyn huonoutta prosessina. Jos naama on väärä, ei pidä syyttää peiliä.
Kehysmenettelyssä on varmasti kehittämisen varaa, mutta lopulta kyse oli haluttomuudesta tehdä priorisointeja julkisessa taloudessa.
Mikäli 2019 aloittanut hallitus olisi pitänyt parempaa huolta julkisesta taloudesta, olisi vaaleissakin todennäköisesti keskusteltu enemmän muista kuin julkisen talouden teemoista – ja kuka tietää minkälainen vaalitulos olisi tullut. Tämä olisi ollut kaikille parempi vaihtoehto.
Seuraavalla hallituksella mahdoton tehtävä?
Seuraava vaalikausi tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa, koska haaste julkisen talouden tasapainottamisesta on valtava: puolustusmenoja lisätään, inflaatio on edelleen ongelma, Suomen veroaste on niin korkea, ettei sitä ole kauheasti varaa nostaa, väki vanhenee, työvoimapula on todellinen, koulutuspuolikin bragaa. On jännittävää nähdä kuinka seuraava, oletettavasti Petteri Orpon johtama, hallitus meinaa tämän ympyrän neliöidä.
Sopeutuspuolella hallituksen on syytä muistaa, ettei kaikkea tarvitse tehdä tässä ja nyt. Viimeisin eläkeuudistus, vaikka ei lopulta kauhean radikaali ja auttamatta myöhässä, meni lopulta läpi suhteellisen näppärästi pitkän siirtymäajan vuoksi.
Ihmisten on helpompi hyväksyä asioita, joihin heillä on aikaa sopeutua niin henkisesti kuin muutenkin. Tätä politiikan mekanismia käytetään tavanomaisessa lainsäädännössä liian vähän, ja siinä voisi olla yksi ratkaisu joihinkin uudistuksiin.
Aivan varmasti seuraavalla kaudella tullaan näkemään vilkasta ja värikästä poliittista keskustelua. Mielenosoituksiakin toivottavasti tullaan näkemään – koska Suomessa se joskus tarkoittaa, että hallitus tekee oikeita asioita.
Mauri Kotamäki
Kommentoi