Ikäsyrjinnästä on puhuttu paljon menneinä vuosina, ja edelleen se nousee ajoittain esille. Mutta mitä ikäsyrjinnästä pitäisi ajatella työllisyystilastojen valossa? Niistä nimittäin paljastuu hyvin kiinnostavia kehityssuuntia.
Kuviosta alla nähdään, että varsinkin 60–64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut kohisten tällä vuosituhannella.
Kuvitelkaa, että 25 vuotta sitten 60-64-vuotiaista alle 20 prosenttia oli töissä, kun nykyään työllisten osuus on tuohon lukuun verrattuna kolminkertainen. Muutos on kerrassaan valtava. 20–24-vuotiaiden työllisyysaste on jo otettu kiinni, eikä ikääntyneiden työllisyysasteen nousu osoita hidastumisen merkkejä.
Selittäviä tekijöitä on useita: vuoden 2017 eläkeuudistus, sosiaaliturvan uudistukset (erityisesti työttömyysputken poisto), väestörakenteen muutos ja pidentynyt elinikä. Mutta varmasti ikäsyrjintäkin on vähentynyt.
On myös mahdollista, että alunperinkin ikäsyrjinnän vaikutusta on yliarvioitu, ja todellisuudessa työmarkkinoiden rakenteelliset tekijät ovat pääosin selittäneet ikääntyneiden aiemmin matalat työllisyysasteet.
Vähintäänkin uskaltaisin väittää, että rakenteellisten uudistusten vaikutus on ylivoimaisesti merkittävin tekijä ikääntyneiden työllisyysasteen nousussa.
Ikäsyrjintä on myös hieman hankala käsite, varsinkin jos se määritellään subjektiivisena kokemuksena. On nimittäin mahdollista, että ikääntyneitä työntekijöitä on syrjitty, koska osa heistä ei ole ollut täysin työmarkkinakelpoisia. Ihmisten kohentunut koulutustaso ja osaaminen sekä parempi terveys on parantanut työmarkkinakelpoisuutta, ja samalla vähentänyt näihin tekijöihin kytkeytynyttä (ikä)syrjintää.
Olemme myös siirtyneet maailmaan, jossa työntekijöistä on pula. Tämä ilmiö tulee voimistumaan entisestään tulevaisuudessa. Tietyissä ammateissa, esimerkiksi sote-aloilla, monet ikääntyneet henkilöt pystyvät jatkamaan työskentelyä tasan niin kauan, kun työintoa ja -kykyä riittää. Itse asiassa jotkut suorastaan revitään takaisin eläkkeeltä työelämään.
Samaan aikaan on olemassa rakenteellisia tekijöitä, jotka tulevat todennäköisesti tulevaisuudessakin tulevat vaikuttamaan ikääntyneiden työllisyyteen alentavasti – ikäsyrjintää ne eivät varsinaisesti ole.
Yksi tekijä on iän myötä kasvanut työkyvyttömyysriski – se on osa ikääntymistä eikä sitä oikein pysty muuttamaan niin kauan, kun vanheneminen korreloi terveyshuolien kanssa.
Yhteiskunnan on vain syytä pitää huolta, etteivät järjestelmän rakenteet tarpeetta korosta tätä tosiasiaa. Esimerkiksi eläkejärjestelmän työkyvyttömyyteen liittyviä maksuvelvoitteita on joskus kritisoitu tässä yhteydessä.
Toinen tekijä liittyy ihmisten kouluttamiseen tietyn yrityksen tiettyyn tehtävään. Yrityksen ei välttämättä kannata investoida työntekijän kouluttamiseen valtavan paljoa resursseja, mikäli on mahdollista, että päivänä minä hyvänsä henkilö hyppää pois työelämästä, jolloin kallis investointi menee hukkaan.
Tämä ei todennäköisesti ole yleinen ongelma, mutta tietyissä tilanteissa kenties relevantti – varsinkin pienemmissä yrityksissä, joissa yhden työntekijän palkkaaminen on suhteellisesti merkittävämpi asia kuin isommissa yrityksissä.
Isossa kuvassa iäkkäämmät työntekijät ovat entistä paremmassa asemassa työmarkkinoilla ja näyttää todennäköiseltä, että trendi jatkuu tulevaisuudessa. Hyvä näin, koska sattuneesta syystä kaikkia työkykyisiä tarvitaan työmarkkinoilla.
Mauri Kotamäki
Kommentoi