Usein sanotaan, että Suomi elää viennistä. Kenties parempi muotoilu olisi, että Suomi elää kansainvälisestä kaupasta.
Onko vanha viisaus vielä totta, vai onko se vain entisaikojen höpsötyksiä? Vastaus on selkeä - sanonta pitää edelleen paikkansa.
Suomi pystyy valmistamaan lopulta hyvin pienen osan täällä kulutetuista tai välituotteina hyödynnetyistä tuotteista, ja hyvä niin. Kansainvälinen työnjako (suhteellinen etu, erikoistuminen) varmistaa sen, että hyödykkeitä tuotetaan siellä, missä niitä kannattaa tuottaa.
Olisi järjetöntä, että Suomi edes yrittäisi alkaa tuottaa iPhonet omaan käyttöönsä, poraamaan öljyä maasta, missä sitä ei ole, tai alkaa valmistamaan kaikkien maatalouskoneiden muttereita.
Käytännössä kaikki kehittyneet taloudet nojaavat kansainväliseen kauppaan.
Kuinka vienti vaikuttaa Suomen talouskasvuun? Kovinkaan kiinnostava huomio ei ole se, että vienti on osa bruttokansantuotetta. Huoltotasehan sanoo, että BKT = kulutus + investoinnit + vienti – tuonti. Tällä tavalla sanottuna on selvää, että euro lisää vientiä (ceteris paribus) on euro lisää bruttokansantuotetta.
Kiinnostavammat vientiin liittyvät mekanismit ovat joko epäsuoria, dynaamisia tai indikatorisia.
1. Vienti saattaa parantaa viejäyritysten tuottavuutta
On olemassa ilmiö nimeltä “viennillä oppiminen” (learning by exporting). Se tarkoittaa, että yrityksen astuessa kansainvälisten markkinoiden piiriin, sen tuottavuus nousee.
Tämä johtuu siitä, että yrityksen altistaessa itsensä kansainväliselle kilpailulle, joka on aina kovempaa kuin kotimaan kilpailu, se on ikään kuin pakotettu parantamaan tuottavuutta tai poistumaan vientimarkkinoilta. Se oppii kansainvälisen markkinan tavoille.
Yleensä ajatellaan, että vientiyrityksiksi valikoituu keskimääräistä tuottavampia yrityksiä. Näin ilmiselvästi onkin, mutta kausaliteetti saattaa olla kahdensuuntaista.
2. Vienti on indikaattori kansantalouden kilpailukyvystä
Kilpailukykyisen maan yritykset kykenevät kilpailemaan maailmanmarkkinoilla. Siten korkea viennin bkt-osuus on usein indikaatio maan vientisektorin kilpailukyvystä.
Ilmiö ei aina mene yksi yhteen, koska esimerkiksi kotimarkkinan suuruus vaikuttaa myös viennin osuuteen. Yleensä suuremmilla mailla on alhaisempi viennin bkt-osuus, koska oman maan oma markkina pystyy absorboimaan suuremman osan yritysten tuotantokapasiteetista.
Muissa Pohjoismaissa viennin bkt-osuus on Suomea suurempi, mikä heijastelee maailmanlaajuisesti korkeampaa kysyntää esimerkiksi ruotsalaisille tuotteille kuin suomalaisille tuotteille.
Taustalla tässä on nimenomaan Ruotsin (rakenteellinen) kilpailukyky. Monista syistä johtuen Ruotsi on onnistunut myymään Ruotsissa tuotettuja hyödykkeitä maailmalle.
3. Vienti on yrityksille tapa laajentaa tuotantoa
Suomi on varsin pieni markkina. Tuottojen saaminen pienestä ja lopulta melko kehittyneestä markkinasta on hankalaa. Sen sijaan muu maailma on Suomen näkökulmasta valtava. Pienikin osuus maailmanmarkkinasta on kuin lottovoitto suomalaisyritykselle. Näin ollen kiinnittyminen maailmanmarkkinoihin on tapa suomalaisyrityksille laajentaa ja skaalata toimintaansa.
Ja mikä yritys ei haluaisi myydä lisää olettaen, että kannattavuus pysyy hyvänä. Siksi kaikkien kynnelle kykenevien yritysten kannattaisi pohtia ulkomaille lähdön mahdollisuuksia, edes teoreettisena ajatusleikkinä.
4. Kansainvälisen kaupan kautta saadaan uusia ideoita ja luodaan kumppanuuksia
Joillekin lukijoille tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta kaikki viisaus ei asu Suomessa. Itse asiassa kaikista uusista ideoista hyvin pieni osa syntyy Suomessa.
Siksi yrityksen tai yrityksen työntekijöiden altistaminen kansainväliselle toiminnalle tarkoittaa myös uusien ideoiden syntymistä tai omaksumista Suomessakin. Yhtälailla yrityksen näkevät esimerkkejä siitä, kuinka asioita ei kannata tehdä. Sekin on arvokasta tietoa.
Maat pyrkivät suosimaan omaa teollisuuttaan muiden kustannuksella
Vientimarkkina, kuten moni muukin markkina, on kuitenkin epätäydellinen, koska maat pyrkivät suosimaan omaa teollisuuttaan muiden kustannuksella. Usein tämä tarkoittaa esimerkiksi tuontitulleja, parempia rahoitusehtoja tai muita säädöksiä, jotka vaikeuttavat ulkomaisten tuotteiden pääsyä markkinoille, tai vastaavasti parantavat kilpailuneutraliteettia rikkoen kotimaisten yritysten kilpailua ulkomaihin nähden.
Totta kai suomalaisten päättäjien ensisijainen tavoite on luoda suotuisa ympäristö nimenomaan suomalaisille yrityksille. Mutta markkinoita vääristävä politiikka ei yleensä ole siihen hyvä keino. Se saattaa vääristää yritysten kannustimia tehdä oikeita asioita, se maksaa rahaa ja isommassa skaalassa johtaa haitalliseen valtiontukikilpailuun.
Suomessa vallitsee suhteellisen laaja konsensus siitä, ettei tällaiseen haitalliseen valtiontukikilpailuun kannata lähteä. Siinä kun helposti häviäisimme kisan suuremmille maille.
Lähes kaikkea ihmisen toimintaa rajoittavat epäsymmetrinen ja epätäydellinen informaatio. Kansainväliset pankit saattavat kyllä lainata yrityksille rahaa esimerkiksi eurooppalaisiin hankkeisiin. Mutta jos sama hanke toteutettaisiin vaikka Afrikassa, niin yllättäen rahahanat olisivat melko tiukassa.
Syy on juurikin epäsymmetrinen informaatio, joka konkretisoituu esimerkiksi makroriskien kautta. Näitä informaatioepätasapainoja allekirjoittaneen työnantaja Finnvera pyrkii tasapainottamaan esimerkiksi myöntämällä rahoitusta korkean poliittisen riskin alueille kohdistuvaan riskiin.
Vienti ja kansainvälinen kauppa ovat Suomelle äärimmäisen tärkeitä. Samalla haluamme pitää kiinni niin pitkään kuin mahdollista siitä, että yhdessä sovittuja sääntöjä noudatetaan mahdollisimman globaalisti.
Kaikki eivät yhteisiä sääntöjä noudata ja se on osasyy sille, miksi maailma makaa nyt teollisuuspolitiikan ja nousevien tuontitullien tilanteessa.
Globaalin teollisuuspolitiikan tilanne on aidosti kimurantti. Valtioiden suojeleville toimille on tietyissä tilanteissa perustelunsa, vaikka se aiheuttaakin taloudellista tehottomuutta. Suomen ei auta kuin sopeutua tilanteeseen. Olemme kuin lastu lainehilla. Näin se on aina ollut ja näin se tulee aina olemaan.
Mauri Kotamäki
Kommentoi