Mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä? Moni taho on esittänyt uudistusehdotuksia suomalaiseen ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, jotka on Ruotsissa jo otettu käyttöön.

Suomessa ansiosidonnainen työttömyysturva on ollut jo pidempään uudistuspaineiden kohteena. Ja hyvä niin, koska Suomessa ansiopäiväraha on jokseenkin passivoiva etuus. Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan kehittäminen Ruotsin suuntaan on yksi varteenotettava vaihtoehto tulevaisuudessakin.

Minkälainen ansioturva Ruotsissa sitten on? Järjestetäänpä pienimuotoinen Suomi–Ruotsi-maaottelu, jossa jokaisessa lajissa saa pisteen järjestelmän anteliaisuuden perusteella.

Lajit ovat:

1. kelpoisuusvaatimus,
2. enimmäiskesto,
3. työssäoloehto,
4. omavastuu ja
5. päivärahan suuruus.

Keskitytään siis erityisesti niihin järjestelmän osiin, jotka ovat olennaisia, kun henkilö jää työttömäksi tai on työttömänä.

Ansiosidonnaisen Suomi–Ruotsi-maaottelu

Sekä Suomessa että Ruotsissa on käytössä kassapohjainen järjestelmä eli ansiosidonnaista työttömyysturvaa saa ainoastaan, jos kuuluu työttömyyskassaan.

Kassaan kuulumattomat pääsevät rahoittamaan ansiopäivärahaa, mutta eivät itse ole oikeutettuja päivärahaan. Järjestelmä on Eurooppalaisittain harvinainen eikä edes Norjassa vastaavaa järjestelmää enää ole käytössä. Tästä osuudesta tuomitaan tasapeli.

Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan kesto on Suomessa 400 päivää. Lyhyen työhistorian omaaville kesto on 300 päivää ja yli 58-vuotiaille tietyin ehdoin 500 päivää. Lisäksi työttömyysturvan lisäpäivät eli työttömyysputki pidentää ikääntyneiden päivärahakautta parhaimmillaan jopa kuuteen vuoteen. Ruotsissa ansiopäiväraha kestää enimmillään 300 päivää. Jos työttömällä on alle 18-vuotiaita lapsia, voi enimmäiskesto venyä 450 päivään. Tästä osuudesta piste Suomelle!

Työssäoloehto viittaa siihen, että henkilön on työskenneltävä jonkun verran ennen työttömyyttä saadakseen oikeuden ansiopäivärahaan. Esimerkiksi suoraan koulun penkiltä tuleva ei siis välttämättä saa oikeutta ansiosidonnaiseen. Suomessa työssäoloehto on 26 viikkoa viimeisen 28 kuukauden aikana. Ruotsissa työssäoloehto on kuusi kuukautta viimeisen 12 kuukauden aikana. Tästä osuudesta niukasti piste Suomelle.

Omavastuuaika on nimensä mukaisesti työttömyyden alussa kuluva aika, jolloin työttömyysvakuutuksen kustannukset menevät omaan piikkiin. Työttömyysturvaa aletaan maksaa siis vasta omavastuuajan jälkeen. Suomessa omavastuu on viisi päivää, Ruotsissa se on seitsemän päivää. Piste jälleen Suomelle.

Suomessa työttömyysturvan (brutto)korvausaste on sitä alempi, mitä korkeammat työnaikaiset ansiot ovat. Esimerkiksi 2 000 euron kuukausiansioilla ansiopäivärahaa saisi noin 1 242 euroa (korvausaste 62 %), 3 000 euron ansioilla päiväraha olisi 1 670 euroa (korvausaste 56 %) ja 4 000 euron ansioilla korvausaste olisi jo alle 50 %. Lisäksi Suomessa on oikeutettu lapsikorotuksiin lasten lukumäärästä riippuen 5–10 euroa päivää kohden sekä korotusosaan työllistymistä edistävään toimintaa osallistuessa.

Ruotsissa taas päivärahan suuruus on ensimmäiset 200 päivää 80 % ansioista ja seuraavat 100 päivää 70 % aiemmasta ansiosta. Ruotsin ansiopäiväraha on siis porrastettu niin kuin monet tahot ml. allekirjoittaneen taustaorganisaatio ovat ehdottaneet Suomeenkin tehtävän. Lisäksi Ruotsissa on käytössä päivärahakatto: 910 kruunua (n. 88 euroa) ensimmäiselle 100 päivälle ja 760 (n. 74 euroa) kruunua lopuille päiville.

Lisäksi Ruotsi verottaa päivärahoja 25–30 prosentin kunnallisverolla. Suomessa päivärahan veroaste on lähempänä 20 prosenttia. Sekä päivärahakatto että tiukka verotus heikentävät merkittävästi ruotsalaisen järjestelmän anteliaisuutta, mutta siitä huolimatta tästä osuudesta rimaa hipoen piste Ruotsille!

Maaottelun tulokset

Maaottelu on päätöksessä. Anteliaamman ansioturvajärjestelmän palkinnon saa Suomi pistein 3–1.

Ansioturva on toki vain yksi palanen kokonaisuutta ja kokonaisuuden muilla palasilla on suuresti väliä. Erityisen tärkeää on aktivoinnin ja aktiivisen työvoimapolitiikan rooli, mutta myös suojaosat ja karenssit ovat tärkeitä.

Suomalainen järjestelmä on passivoiva. OECD:n tilastojen mukaan työttömyysvakuutuksen passiiviset menot työtöntä henkilöä kohden ovat 80 prosenttia Ruotsia suuremmat! Tämän perusteella voisi oikeastaan kyseenalaistaa onko oikeastaan ruotsalainen järjestelmä edes työttömyysturvan tason perusteella Suomea anteliaampi, mutta ei lähdetä tässä vaiheessa viemään Ruotsilta sen ainutta maaottelupistettä.

Edellä esitetty analyysi on toki vain suuntaa antava, mutta mielestäni se maalaa sinänsä selkeän kuvan Suomen ja Ruotsin eroista: Suomen ansiosidonnainen päiväraha on anteliaampi kuin Ruotsin.

Työllisyyden kannalta olisi kenties parempi, että Suomi olisi tässäkin asiassa enemmän kuin Ruotsi.

Mauri Kotamäki