Työeläkejärjestelmään kohdistuvat sopeutustoimet ovat olleet viime aikoina tapetilla. Hallitus päätti kehysriihessä kiristää eläketulovähennystä ja eläkkeensaajan asumistukea. Itse eläkejärjestelmään ei koskettu.
Eläkejärjestelmä pienessä Suomessa on mammuttimainen. Eläkerahastoissa on rapeat 250 miljardia euroa sijoitusomaisuutta, mikä tarkoittaa suurta vaikutusvaltaa pienen Suomen rahoitusmarkkinoilla, vaikka “vain” viidennes koko rahasta on sijoitettu Suomeen.
Jos Suomesta on valittava yksi, niin eläkesektori on se, jonka lonkerot ulottuvat vähän joka puolelle. Etujärjestötoiminta on vahvaa toisaalta Finanssialan, toisaalta Tela ry:n kautta. Lisäksi jokaisella eläkelaitoksella on valmius ja resursseja ottaa kantaa asioihin, jos niin järkeväksi katsovat. Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä työmarkkinajärjestöt kokevat omistavansa eläkejärjestelmän, joten sieltä suunnasta järjestelmä saa aina tulitukea – toki kukin työmarkkinajärjestö lausuu eläkeasioista omasta näkökulmastaan.
Kuka tahansa eläkejärjestelmän sopeutuksia ehdottava jää helposti altavastaajaksi jo pelkästään eläkesektorin valtavan koon, ja sitä kautta viestinnällisen voiman takia. Eläkelobby myös tuntee järjestelmän yksityiskohdat kuin omat taskunsa, ja informaatioetu on lähes aina eläkepuolella (ks. myöhemmin eläkekeskustelun vakio).
Eläkejärjestelmä on etujärjestöjen temmellyskenttä
Eläkejärjestelmä on rakentunut pitkälti työmarkkinajärjestöjen tekemien sopimusten varaan. Kun eduskunta päästää etujärjestöt sopimaan näin suuren sosiaaliturvajärjestelmän ehdoista, ei liene yllättävää, että yksityiskohtiin ui joskus kummallisuuksia.
Yksi “suosikki-ihmeellisyyteni” on se, että ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta karttuu eläkettä. Tämä on muuten yksi kohta monista, jossa eläkejärjestelmän jo vanhentunut “ansioiden mukaan”-periaate ei päde. Kyseessä on myös euromääräisesti suuri julkisen talouden menoerä, josta olen aiemmin kirjoittanut täällä.
Mutta se etujärjestöpolitikointiin viittaava ihmeellisyys ei ole se tosiasia, että työttömyyden ajalta karttuu eläkettä. Näkökulma on perusteltavissa, vaikka eri mieltä olenkin. Kummallisuus liittyy siihen, että eläkettä karttuu vain ansiosidonnaisen työttömyysturvan ajalta – ei peruspäivärahan saantiajalta.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan saajan erottaa peruspäivärahaa saavasta vain ja ainoastaan jäsenyys työttömyyskassassa. Molemmissa tapauksissa työhistoriaa on ja työssäoloehto on täyttynyt, mutta eläkejärjestelmässä vain kassojen jäsenille on haluttu antaa ylimääräinen etuisuus.
Käytännössä eläkejärjestelmä siis sanoo, että on työttömiä ja sitten on vähän parempia työttömiä. Jos liityt työttömyyskassaan, saat vähän paremman eläkkeen. Jos et liity, pääset kuitenkin rahoittamaan tätä tulonsiirtoa. Yhdenvertaista? Kaukana siitä. Joku voisi pitää järjestelmää melko törkeänä rakenteellisena syrjintänä.
Portinvartijuus on pitkällä
Eläkesektorin edunvalvojat pyrkivät toimimaan portinvartijana eläkekeskustelussa. Joskus se on kannatettava asia, jos kyse on esimerkiksi virheellisen tiedon korjaamisesta.
Toisinaan portinvartijuus saa kummallisia piirteitä. Konsultti ja yleismies Jussi Pyykkönen kirjoitti tuoreeltaan oivallisen EVA-raportin, joka julkaistiin viime viikolla. Pyykkösen pääteesi oli, että julkinen talous ei oikene koskematta eläkkeisiin ja terveydenhuoltoon. Pähkinänkuoressa Pyykkönen ehdottaa leikkauksia eläkemenoihin ja suurin piirtein saman suuruisia korotuksia valtion verotukseen. Näin veroaste voitaisiin pitää ainakin pitkällä aikavälillä muuttumattomana.
EVA-raportti sai vastaansa sen, mitä ekonomisti Heikki Pursiainen kutsuu eläkekeskustelun vakioksi. Termin määritelmä on seuraava: järjestelmän sisältä tulevat vähän alentuvat puheenvuorot siitä, että kaikki on hirveän monimutkaista ettekä te tavikset ymmärrä koska se ja tämä ja siksi ei voi leikata eikä mitään muuttaa, koska sanoimmeko jo kaikki on monimutkaista ettekä te ymmärrä.
En seurannut EVA-raportin ympärillä käytyä keskustelua silmä kovana, mutta siltikin Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimeksen ja Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kianderin kommentit pistivät silmääni.
Taloussanomien jutussa Pyykkösen raportista todetaan seuraavasti:
“Kianderin mukaan näillä ehdotuksilla ei ole juuri vaikutusta valtion talouteen.
– Eläkkeet ovat julkisia menoja, ja jos eläkkeitä leikataan, niin silloin julkiset menot pienenevät kyllä. Se ei kuitenkaan vaikuta valtion talouteen kovinkaan paljon, koska valtio ei näitä eläkkeitä suurestikaan maksa, vaan eläkkeet menevät eläkeyhtiöistä, Kiander perustelee.”
Pidän kommenttia merkillisenä, sillä Pyykkösen raportissa melko selväsanaisesti todetaan, että vaikutus julkiseen talouteen tulisi nimenomaan valtion verotusta kiristämällä. Saattaa toki myös olla, että kritiikki menee toimittajan piikkiin, jolloin esitän pahoitteluni Jaakolle.
Valitettavasti lehdistössä ei kauhean usein ole tapana pyytää kommenttia kommentista, joten yllä siteerattu jäi ainakin oman tietämykseni mukaan viimeiseksi sanaksi. Minusta tämä ei ole kovinkaan reilua Pyykköstä tai lukijoita kohtaan.
Toimitusjohtaja Siimes valitettavasti yhtyy Kianderin “eivät valtiontalouttakaan ihan hirveästi paranna” -puheeseen, joskin lieventävänä asianhaarana Siimeksen ensisijaiset perustelut Pyykkösen idean vastustukseen liittyvät järjestelmän legitimiteettiin sekä politiikan ennustettavuuteen pitkällä aikavälillä – mitkä ovatkin huomattavasti relevantimpia perusteluja olla eri mieltä.
Joka tapauksessa kaikille pitäisi olla selvää, että jos julkisia menoja ja veroastetta leikataan eläkesektorilla ja valtiosektorilla veroja nostetaan yhtä paljon tai jopa etupainotteisesti enemmän, on sillä vaikutusta valtion talouteen.
Lopuksi
Mielestäni Pyykkösen perusajatus on pelkästään looginen. Toisin sanoin, jos tehdään suuria sopeutuksia kansantalouden tasolla, on eriskummallista jättää yksi suuri sektori toimien ulkopuolelle. Myös eläkesektori pitäisi kammata säästöjen näkökulmasta, koska kyllä sielläkin ilmaa on.
Eläkejärjestelmä on vuosien varrella etujärjestöjen toimesta leivottu kompromissien kompromissi. Olisi yllättävää, jos järjestelmä olisi täydellinen. Siksi kaikenlaiset tuoreet avaukset järjestelmän uudistamiseksi ovat tervetulleita. Pyykkösen EVA-raportti oli tällainen.
Median murroskin on osaltaan rikastanut keskustelua eläkkeiden osalta. On mukavaa nähdä keskustelua esimerkiksi YEL:stä tai mahdollisuuksista työeläkemaksun madaltamiseksi. Kaikki ideat eivät aina osu teknisesti lankulle, mutta on ilahduttavaa, että hieman tylsältä kuulostava sosiaaliturvajärjestelmä herättää ajatuksia.
Eläkekeskustelu siis jatkukoon. Toivottavasti entistä rikkaampana.
Mauri Kotamäki
Kommentoi