Mediassa on viime aikoina todettu, että Venäjän kansantalous kasvaa. Tapansa mukaan askeleen pidemmälle meni maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki, joka Iltalehden haastattelussa totesi: "Kaikesta tästä ja sanktioista huolimatta Venäjän talous kasvaa. Taloudellisesti Venäjällä menee paremmin kuin esimerkiksi Euroopan unionilla."
Toistan. Patomäen mukaan Venäjällä menee taloudellisesti paremmin kuin EU:lla.
Joku (toivottavasti harva) saattaa oikeasti uskoa yllä kirjoitetun, joten on paikallaan tehdä asiaan tiettyjä tarkennuksia.
Venäjä ei ole erityisen rikas maa. Se on iso maa, jolla on potentiaalia, mutta sen poliittisella johdolla ei ole kykyä (tai halua) hyödyntää potentiaaliaan.
Bkt/capita -vertailussa Venäjä on keskitasoa maailman maiden joukossa. Samalla on hyvä pitää mielessä, että tuloerot ovat melko suuria Venäjällä, joten keskivertovenäläinen elää niukemmin, mitä bkt/capita antaa ymmärtää.
Toinen tosiasia lienee, että bruttokansantuotteella mitattuna Venäjän talous tosiaankin kasvaa tällä hetkellä. Mutta on kardinaalivirhe päätellä siitä, että Venäjän taloudella menisi hyvin.
Suomen valtiokin voisi ottaa 30 miljardia euroa velkaa ja käyttää kaiken velkarahan jättimäisen ojan kaivamiseen ja saman ojan täyttämiseen. Julkinen kulutus kasvaisi ja siten myös bruttokansantuote – mutta takuuvarmaa on, ettei kansakunta ole vaurastunut tämän veivauksen seurauksena. Päinvastoin.
Esimerkki on kärjistetty, mutta samankaltainen tilanne vallitsee Venäjällä. Venäjä on siirtynyt sotatalouteen, mikä on tarkoittanut julkisten menojen mittavaa kasvua. Venäjä tuottaa sotakalustoa, jota se vie rintamalle tuhottavaksi samalla teurastaen nuoria venäläismiehiä ja ukrainalaisia. Lyhyellä aikavälillä mitattu bruttokansantuote kasvaa, mutta se ei ole todellista talouskasvua eikä siitä varsinkaan voi päätellä, että "Venäjän taloudella menee hyvin".
Kestävä talouskasvu ja hyvinvointi johtuvat kahdesta asiasta: tuottavuuden kasvusta ja kansainvälisestä kaupasta. Ja vientikin (tai tuonti) voi kasvaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Sen sijaan tekninen kehitys ja siten tuottavuus voi kasvaa "ikuisesti".
Venäjä on ajanut itsensä nurkkaan, missä se on mittavien sanktioiden kohteena. Vienti ja tuonti ovat hankaloituneet, vaikka Venäjä kunnon rosvovaltion tapaan onkin keksinyt tapoja kiertää rajoitteita. Venäjän on vaikeampi käydä kauppaa muiden maiden kanssa nyt ja tulevaisuudessa, mikä tulee vaikuttamaan negatiivisesti talouskehitykseen ja ennen kaikkea tavan kansalaisten hyvinvointiin, mahdollisesti pitkän aikaa. Tuontihyödykkeiden saatavuusongelmat ja hintojen nousu on yksi ilmentymä tästä.
Tuottavuuskehityksen osalta olennaisia ovat talouden rakenteet ja ne eivät tunnetusti ole Venäjällä kunnossa, eivät tosin olleet ennen sotaakaan. Ongelmien lista pitää sisällään mm. vanhenevan väestön, alhaisen syntyvyyden, työvoimapulan, yksipuolisen tuotantorakenteen ja ennen kaikkea autoritäärisen ja korruptoituneen hallinnon.
Venäjän nykyisellä talous- ja yhteiskuntamallilla ei ole mitään mahdollisuutta, että venäläisten hyvinvointi tai talous voisi kasvaa kestävästi. Aikaisemmin kirjoitin vähän samaan sävyyn Kiinasta. Ilman demokratiaa ja toimivaa markkinataloutta Venäjä tulee vääjäämättä lankeamaan samaan kasvuloukkuun (middle-income trap), mitä aiemmin povasin Kiinalle.
Summa summarum lyhyen aikavälin sotaliitännäisestä talouskasvusta ei pidä päätellä, että Venäjällä menee taloudellisesti hyvin. Pikemminkin päinvastoin. Venäjän talous on valtavissa vaikeuksissa ja ongelmat ovat laadultaan pitkäaikaisia, rakenteellisia.
Näyttää siltä, että Venäjän talous on Venäjän talous – vaikka voissa paistaisi.
Mauri Kotamäki
Kommentoi