Haluaisitko sinä maksaa lisää veroja?

Toisinaan jotkut kommentoivat, että haluaisivat maksaa enemmän veroja. Suomen kaltaisessa demokratiassa tällainen mielipide ei toki hätkäytä, vaan on ihan luonnollinen. Toiset haluavat maksaa nykyistä vähemmän veroja ja toiset enemmän, ja siten verotaso on näiden näkemysten välimaastossa.

Verot eivät kuitenkaan ole itseisarvo. Kukaan tuskin haluaa maksaa itse lisää veroja vain silkasta maksamisen ilosta, vaan siksi, että arvostaa niillä kustannettuja palveluita ja tulonsiirtoja.

Tyypillinen yksittäinen tilanne, jossa veronmaksaja kokee herätyksen verorahoituksen auvoisuudesta, on oma tai läheisen lääketieteellinen operaatio. Dramaattisimmillaan sen ansiosta elämä on saanut jatkua ja itse on selvinnyt vain murto-osalla toimenpiteen todellisista kustannuksista. Kun saa veroille vastinetta, on helposti tyytyväinen veronmaksaja.

Veronkorotuksia haluavilla on syytä olla kohde rahoille. Saadaanko vastine nouseville veroille esimerkiksi käyttämälle ne koulutukseen, lääkäreihin, asumistukeen, eläkkeisiin, hävittäjiin vai päästöjen tai valtionvelan pienentämiseen?

Entä onko verojen korotus välttämätön, jos johonkin halutaan panostaa, vai olisiko jonkin toisen menon tarve vähentynyt? Voitaisiinko veroeuroja käyttää mieluummin paremmin kuin enemmän?

Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa voi olla helppo sanoa maksavansa mielellään lisää veroja miettimättä, mihin lisäraha menee. Laajan julkisen sektorin ansiosta kaikki ovat julkisten palveluiden piirissä ja saavat näin ollen ainakin jossain määrin vastinetta veroille. Lisäksi perinteinen korruptio on vähäistä ja julkinen sektori toimii suhteellisen tehokkaasti.

Harva suomalainen olisi sen sijaan yhtä halukas maksamaan lisää veroja vaikkapa jossakin kehittyvässä korruptoituneessa maassa, vaikka veroasteet olisivat hyvinkin matalat. Näin siksi, että rahan ei kokisi menevän mihinkään hyödylliseen, vaan ehkä sotateollisuuden tukemiseen tai korruptoituneen hallinnon syövereihin.

Myös esimerkiksi Yhdysvalloissa verovastarintaa herättää se, että moni ei koe saavansa juuri mitään julkiselta sektorilta. Verojen ajatellaan lähinnä ylläpitävän byrokraattien ja heidän liikekumppaneidensa toimintaa. 

Valitettavan usein huomio keskittyykin siihen, pitäisikö veroja kokonaisuudessaan kerätä ja käyttää enemmän vai vähemmän eli halutaanko julkista sektoria kasvattaa vai pienentää. Olennaisempaa on kuitenkin pohtia, millä tavalla ja mihin verorahoja käytetään kuin miten paljon niitä käytetään.

Kyseenalaistamalla ja asettamalla vastakkain eri menokohteita voidaan kohdentaa varojen käyttöä uudella tavalla ja löytää siten mahdollisuuksia kohentaa hyvinvointia. Samalla tavalla kannattaa myös arvioida eri verojen toimivuutta.

Yhteiset eurot on pidettävä mahdollisimman tehokkaassa ja tarkoituksenmukaisessa käytössä, mikä edellyttää jatkuvaa kontrollia ja läpinäkyvyyttä. Toki poliitikot ovat tässä paljon vartijoina.

Julkisen sektorin vaikuttavuuden ja legitimiteetin ratkaisee lopulta hallinnon ja demokratian toimivuus sekä julkisen sektorin rakenne menoineen ja veroineen. Veronmaksajan on pidettävä kukkaronnyörit kireällä, jotta veroille saadaan hyvää vastinetta myös tulevaisuudessa.

Mikael Kirkko-Jaakkola