Kapitalismin ongelmat ovat puhuttaneet etenkin sen jälkeen, kun parisataa yhdysvaltalaisten suuryritysten johtajaa allekirjoitti uuden määritelmän yritysten tarkoituksesta ja Financial Times julkaisi manifestin kapitalistisen järjestelmän korjaustarpeesta viime vuoden lopulla.
Talouskasvun hedelmät eivät ole Yhdysvalloissa jakautuneet kaikille. Viime vuosikymmeninä keskimääräiset reaalipalkat ovat pysyneet suunnilleen ennallaan ja matalimmilla koulutustasoilla ne ovat jopa pudonneet. Yhä useammilla tulotaso jää matalammaksi kuin heidän vanhemmillaan.
Markkinoiden monopolisoituminen, hidas tuottavuuskasvu ja aggressiivinen verosuunnittelu ovat osa ongelmaa, ja toisaalta globalisaation ja automatisoitumisen kiihtyminen ovat panneet keskiluokankin ahtaammalle.
Atlantin toisella puolella on haettu pohjoismaisia esimerkkejä, miten kapitalismi voisi toimia paremmin. Toisten ”sosialistiseksi valtioksi” haukkuma Suomi on muotoutunut New York Timesissa jopa ”kapitalistiseksi paratiisiksi”.
Korkeat verot, kapitalistinen järjestelmä ja maailmaan onnellisin kansa voivat mahtua samaan maahan.
Suomi on toimiva esimerkki, jolla korkeita veroja, julkista terveydenhuoltoa ja maksutonta korkeakoulua voidaan myydä äänestäjille. Mutta ovatko ne juuri oikeat keinot, jolla kapitalismi saadaan palvelemaan yhteiskuntaa laajemmin kuin vain suuryrityksiä ja vauraimpia?
Perinteisen ”ekonomistinäkemyksen” mukaan markkinat toimivat suhteellisen tehokkaasti ja julkisen vallan tehtävä on ennemmin korjata tulonjakoa verotuksen ja tulonsiirtojen avulla kuin säädellä markkinoita ja tulonmuodostusta.
MIT:n huippuyliopiston taloustieteen professori Daron Acemoglu näkee asian kuitenkin toisin: pelkkä harvojen ja onnekkaiden talouskasvun hedelmien uudelleenjakaminen ei ratkaise ongelmaa, vaan koko yhteiskunnan tulisi päästä laajemmin osalliseksi jo vaurauden luomisessa.
Politiikan pitäisikin keskittyä siihen, miten saadaan laadukkaita, hyvin palkattuja ja vakaita työpaikkoja yhä useammille, koska niiden positiiviset ulkoisvaikutukset eivät tule huomioiduiksi markkinoilla. Hyvät työpaikat ovat tärkeitä paitsi elintason myös sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta.
Kireä työn verotus ja korkeat marginaaliverot eivät sen sijaan auta ongelman ratkaisussa. Pikemmin ne ehkäisevät hyvien työpaikkojen syntyä heikentämällä kotimaisen työn kilpailukykyä suhteessa sekä globaaleihin markkinoihin että monesti kevyemmin verotettuun pääomaan (esim. automatisointiin).
Tulojen uudelleenjaon sijaan Pohjoismaiden menestys perustuu Acemoglun mukaan instituutioiden ja markkinatalouden yhteispeliin, joka mahdollistaa hyvin palkattujen töiden syntymisen.
Iso kiitos kuuluu virkistävästi Pohjoismaisille työmarkkinajärjestelmille, joissa ammattiyhdistysliikkeen ja kattavien työehtosopimusten merkitys on ollut vahva. Näin palkansaajat ovat päässeet laajasti luomaan ja nauttimaan talouskasvusta.
Acemoglun analyysia soveltaen: Suomessa kapitalismi voidaan saada toimimaan vieläkin paremmin, jos teknologista kehitystä ja laadukasta koulutusjärjestelmää ohjataan palvelemaan hyvien töiden syntymistä.
Samalla kun tunnustetaan työmarkkinajärjestelmän merkitys laajan palkansaajajoukon hyvinvoinnille, on huolehdittava, etteivät lavea työn verokiila ja korkeat marginaaliverot ohjaa markkinoita liikaa robotisoitumiseen ja ulkomaille suomalaisen työn kustannuksella.
Mikael Kirkko-Jaakkola
Kommentoi