Korkojen nousu ei pelkästään kurita kotitalouksia, vaan useille se tietää lisää tuloja. Vihdoinkin pankissa makaaville rahoille voi saada edes jonkinlaista korkoa ainakin säästö- ja määräaikaistileillä. Kotitalouksien talletuskanta on 110 miljardia euroa. Lisäksi etenkin lyhyen korkojen rahastoihin sijoitetut varat ovat alkaneet tikittää taas tuottoa.
Varallisuutta kartuttaneet ja asuntovelkansa pois maksaneet kotitaloudet voivatkin hyötyä korkeammista koroista, jos ei huomioida sitä, että korkotason nousu on leikannut myös heidän asuntovarallisuutensa arvoa.
Suomessa enää vain reilulla neljänneksellä kotitalouksista on asuntovelkaa. Omaan asuntoon otettu velkakanta on kääntynyt laskuun, ollen nyt kokonaisuudessaan vajaat sata miljardia euroa. Eli miljardeja vähemmän kuin kotitalouksien pelkät yhteenlasketut talletukset.
Sitä vähemmistöä, jolla asuntolainan lyhennykset ovat vasta alkuvaiheessa, korkojen nousu on kurittanut poikkeuksellisen ankarasti. Heillä korot ovat syöneet rajusti muuhun kulutukseen käytettävää ostovoimaa.
Vaikka joillekin kohonnut korkotaso ei tuntuisi kummoiselta, asuntolainojen korkorasitus ei ole ollut selvästi korkeampi oikeastaan kuin 1990-luvun alkupuolella. Näin siis, kun aiempi korkotaso tehdään nykykoroille vertailukelpoisemmaksi huomioimalla jo poistunut asuntolainan korkovähennys. Esimerkiksi ensiasunnon ostajille korko maksoi nyt korkohuipussa enemmän kuin lähes 30 vuoteen.
Jos muistaa vielä kaukaisemman historian, eli 80-luvun kymmenen prosentin korkotason, merkitsi se verovähennys huomioiden noin viiden prosentin korkokustannusta. Tuolloin verottaja maksoi koroista keskimäärin lähes puolet takaisin tuloverotuksessa. Hyvätuloisten ei tarvinnut välttämättä itse maksaa kuin kolmasosa koroista, koska korot vähennettiin progressiivisesti verotetuista tuloista, joiden marginaaliveroprosentit olivat hyvin korkeita.
Korkotason lisäksi 80-luvusta on hyvä muistaa, että myös palkankorotukset olivat silloin keskimäärin kymmenen prosentin luokkaa.
Uusien nostettujen asuntolainojen keskikorko kävi nyt korkeimmillaan lokakuussa 4,73 prosentissa. Vaikka siitä on tultu jo muutama prosentin kymmenys alaspäin, ottaa aikansa, että korkotason lasku välittyy laajemmin velallisille. Koko asuntolainakannan keskikorko on pysynyt reilun neljän prosentin huippulukemissa viime marraskuusta ainakin kuluvan vuoden puoliväliin saakka.
Kirjoitushetken lupaavasta korkojen laskusta huolimatta korkotason ennakoidaan jäävän aiempaa korkeammalle. Tällä hetkellä euribor-korkoja hinnoitellaan koronvaihtosopimuksilla 10 vuodeksi noin 2,5 prosentin kiinteään vuosikorkoon, kun vuosina 2019–2021 ne hinnoiteltiin käytännössä nollakorkoon.
Monet asuntovelalliset joutunevat täten sopeuttamaan talouttaan tulevaisuudessa, jos korot vievät suuremman osuuden tuloista kuin lainaa ottaessa ennakoitiin. Toki aika näyttää nousevatko Suomessa myös palkat ja muut tulot aiempaa nopeammin.
Korkea korkotaso paitsi leikkaa velkaisten kotitalouksien kulutusta, myös kannustaa velattomia talouksia säästämään. Toisaalta, jos säästöille saatava tuotto kasvaa, kulutukseen voi olla käytettävissä enemmän rahaa.
Suomen talouden kannalta paljon on kiinni siitä, miten asuntolainansa pois maksaneet kuluttavat. Kulutusintoa ja ostovoimaa heikentävät mm. edessä siintävät hallituksen veronkorotukset, joista yleisen arvonlisäveron nosto 25,5 prosenttiin astuu voimaan jo syyskuun alussa.
Mikael Kirkko-Jaakkola
Kommentoi