Markkinataloudessa veroihin on totuttu rahamääräisinä. Suomessa verot maksetaan euroina, ja ne perustuvat pääasiassa euroina mitattaviin suureisiin: palkkaan, tuotteen tai palvelun hintaan, perinnön arvoon.
Julkisen sektorin saamat kokonaisverotuotot riippuvatkin pitkälti markkinatalouden koosta, josta suuruusluokkaa antaa bruttokansantuote. Markkinoiden ja kansantuotteen kasvua nipistää se, jos työikäinen väestö ei kasva. Samanaikaisesti väestön vanheneminen nostaa julkisen sektorin kustannuksia, mikä aiheuttaa haasteita julkiselle taloudelle.
Hallitus on vastannut haasteisiin mm. korottamalla veroja, arvonlisäveroprosentteja on nostettu ja markkinoilta ostettavien palvelutöiden verotusta kiristetty kotitalousvähennystä leikkaamalla. Nämä osaltaan suitsivat markkinoiden toimintaa ja kannustavat sen sijaan omavaraiseen tee se itse -talouteen.
Kireä verotus pitää huolen siitä, että toisten paitoja pesemällä tai toisille ruokaa tekemällä on vaikea rikastua, kun joutuu kilpailemaan markkinoilla verottoman kotitalouden tuotannon kanssa. Trumpin tullien takia voi olla, ettemme jatkossa rikastu enää entisessä määrin myöskään viennillä.
Entä jos markkinatalouden ja verotulojen ehtyessä keräisimmekin veroja eurojen sijaan toisella tavalla?
Kun markkinatalous oli vielä lastenkengissä, veroja kerättiin parseleina eli veroesineinä ja työsuoritteina. Esimerkiksi aikanaan kruunu vei tuhkatkin pesästä, kun salpietariveroa kerättiin tuhkana. Verotus loi osuvan vuosisatoja säilyneen sanalaskun, vaikka itse salpietariveroa ei ole pitkään aikaan kerätty.
Eräänlainen yhdistelmä työsuorite- ja parseliverosta taas oli esivallan edustajien vaatima pakkokestitys, jolla talonpoikaistalosta ravinto ja yösija tuli kuin Manulle illallinen.
Veroesineistä on vaikea löytää nykypäivän esimerkkejä, mutta työsuoritteista löytyy Suomessa asevelvollisuus. Velvollisuus koskee 18–60-vuotiaita miehiä, joiden merkittävin veronluonteinen panostus yksilötasolla on varusmiespalvelus.
Moni suomalainen maksaa mielellään tätä veroa. Usein veroille saa myös jotain vastinetta, ja varusmiespalvelusta voi hyötyä suoraan henkilökohtaisesti. Ja mikäli sen veron maksaminen auttaa takaamaan Suomen itsenäisyyttä, on siinä vastinetta kerrakseen.
Kun asevelvollisuudella on vahva tuki ja sen poistamista ei ole juuri kukaan esittänyt, toisin kuin vaikka perintö- ja lahjaveron, pitäisikö siitä ottaa laajemmin oppia veropolitiikkaan?
Entä, jos muitakin julkisia palveluita rahoitettaisiin eräänlaisena taksvärkkitoimintana työsuoritteilla? Ensimmäisenä vanhenevan väestön maassa tulee mieleen hoivapalvelus vanhustenhoidossa, mutta miksei vaikkapa tieverkon korjausvelan paikkaaminen?
Työsuoriteverojen tuotto ei olisi samassa määrin kiinni kansantalouden kehityksestä, mutta siinäkin tulee sama ongelma vastaan, jos työikäinen väestö ei kehity suotuisasti. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, mitä kertomuksen mukaan kävi Piispa Henrikille Köyliönjärven jäällä vaadittuaan pakkokestitystä Lallin talosta.
Valtion vaatimia pakkotyösuorituksia parempi kehityskulku on tietenkin suotuisa väestökehitys ja suurempi markkinatalous, jossa ammattilaiset voisivat erikoistua. Näin tuottavuus ja kansantalous kasvaisivat ja veroja kertyisi ihan euroissa.
Vaikka eurojen maksaminen kirpaisee, on se kuitenkin paras tapa rahoittaa yhdessä päätettyjä Suomen julkisen sektorin toimintoja. Silti on syytä pitää huolta siitä, ettei työn tuotosta suurinta osaa veroteta euroinakaan pois.
Mikael Kirkko-Jaakkola
Kommentoi