Kevään eduskuntavaalien alla keskusteltiin verotuksen yleisestä tasosta. Suomessa verotus on kireää, mutta jotkut näkivät, että se voisi olla vielä kireämpää.
Verotaakka vaihtelee taloudellisen toiminnan mukaan, mutta yleistä verotuksen tasoa voidaan vertailla kokonaisveroasteella eli suhteuttamalla julkiselle sektorille maksetut verot ja veronluonteiset maksut maan bruttokansantuotteeseen.
OECD-maiden korkein kokonaisveroaste on ollut 1970-luvulta lähtien lähes aina jossain Pohjoismaassa. Ruotsi piti kärkipaikkaa koko 80-luvun ja monena vuonna aina 2000-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen Tanska on ollut tilastokärjessä viimeisimpään OECD:n julkaisemaan tilastovuoteen 2021 asti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta; vuosina 2017 ja 2018 kokonaisveroaste oli korkein Ranskassa.
Tanskassa verotus on kireää ja kokonaisveroasteessa näkyy mm. se, että sosiaaliturvaetuudet ovat korkeita ja niistä maksetaan suhteellisen korkeaa veroa. Jos sosiaaliturvaetuudet olisivat nettona samansuuruisia, mutta verottomia, veroaste olisi selvästi matalampi.
Vaaliohjelmassaan pääministeripuolue SDP nosti juuri Tanskan korkeimman kokonaisveroasteen esimerkiksi, jolla Suomessa julkisen sektorin velkaantuminen olisi kurissa. Ennakkotietojen perusteella Tanskan kokonaisveroaste jäi vuonna 2022 kuitenkin Suomea matalammaksi.
Tämä siitä huolimatta, että kummassakaan maassa ei tehty mitään mittavia veronkevennyksiä tai kiristyksiä.
Pohjoismaiden viime vuoden korkein kokonaisveroaste ei silti löytyne Suomesta vaan Norjasta, jossa veroaste hypähti, koska energiakriisin seurauksena öljyn- ja kaasunjalostuksen tuotot ja niistä maksettavat verot nousivat. Veropolitiikka ei muuttunut yleisesti kireämmäksi, ja esimerkiksi palkkaverotus on selvästi pohjoismaisia verrokkeja kevyempää.
Suomessa kokonaisveroasteen ennakoidaan nousseen päättyneellä vaalikaudella. Mitään kovin mittavia veronkorotuksia ei astunut voimaan, mutta pientä kiristystä tapahtui mm. palkkaverotuksessa. Lisäksi valmisteveroja (mm. polttoaineiden, alkoholin ja tupakan) korotettiin.
Valmisteverojen korotuksista huolimatta valmisteverotuotot laskivat bkt:hen suhteutettuna vaalikauden aikana, mikä kevensi kokonaisveroastetta. Kun monet valmisteverotasot ovat euromääräisiä eikä niitä ole sidottu hintoihin, niiden merkitys tuppaa laskemaan hintatason ja talouden kasvaessa. Lisäksi mm. polttoaineverojen tuottoa nakertaa polttoaineen kulutuksen väheneminen.
Näistä syistä johtuen valtiovarainministeriö ennustaa, että ilman uusia veromuutoksia kokonaisveroaste laskisi tulevina vuosina. Veroasteen aleneminen ei näin ollen vaatisi varsinaisia veronkevennyksiä.
Yksi mittari harvoin kertoo kaikkea tarkasteltavasta aiheesta. Tämä pätee myös kokonaisveroasteeseen. Mittareita tulkittaessa on syytä myös muistaa, että verot eivät ole itseisarvo, vaan niillä rahoitetaan lähinnä ihmisten tärkeiksi kokemia palveluja esim. lasten päivähoitoa, koulutusta, puolustusvoimia, terveydenhuoltoa, työeläkkeitä ja autoteitä. Hyödykkeitä, jotka tulisivat maksettavaksi jollain muulla tavalla, ellei niitä maksettaisi veroilla.
Kokonaisveroaste on kaikesta huolimatta hyvä mittari kuvaamaan nimenomaisesti rahana kerättävien verotuottojen merkitystä kansantaloudessa. Se antaa myös osviittaa siitä, kuinka paljon kansantaloudessa jätetään tilaa yksilöiden omille valinnoille ja markkinataloudelle.
Kokonaisveroasteen ankkuroiminen jollekin tietylle tasolle ei ole kuitenkaan helppo eikä edes kovin mielekäs poliittinen tavoite, vaikka siinä on ideologiset houkutuksensa.
Mikael Kirkko-Jaakkola
Kommentoi