”Oletko koskaan siivonnut paikkoja vimmatusti ja huomannut, että kotisi tai työtilasi on pian taas aivan sekaisin?” Nämä sanat löytyvät japanilaiskirjailija Marie Kondon klassikkoteoksen, KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika, takakannesta. Kondon mukaan KonMari-menetelmä auttaa lukijaa järjestämään kotinsa ja elämänsä.
Jouluun on viikko aikaa, joten viimeistään nyt perusteellinen joulusiivous on ajankohtainen monessa kodissa. ”Konmaritin” kotini 10 vuotta sitten Kondon teoksen ilmestyttyä, ja huomasin sen positiivisen vaikutuksen mieleeni ja hyvinvointiini. Järjestys luo hallinnan tunnetta, ja hallinnan tunne on ihmiselle hyvinvoinnin kannalta tärkeää.
Todennäköisesti juuri samasta syystä moni kokee tämänhetkisen maailmanjärjestyksen ja siitä kertovan uutisvirran kuormittavana. Tasavallan presidentti Alexander Stubbkin on puhunut uudesta epäjärjestyksen aikakaudesta. Siinä missä oman kodin siivoaminen ja järjestyksen luominen on valtaosalle meistä kohtuullinen haaste, mielenrauhan saavuttaminen epävakaassa maailmantilanteessa voi olla huomattavasti vaikeampi tehtävä.
Henkinen joulusiivous mielessäni listaan alle neljä ajatusta, jotka toivottavasti auttavat jokaista löytämään joulurauhan siitäkin huolimatta, että elämme epäjärjestyksen maailman mullistavaa aikaa.
Yhdysvallat ei hylkää liittolaisiaan
Donald Trumpin paluu Valkoiseen taloon herättää suuria tunteita – osassa palavaa innostusta, ja monessa syvää huolta. Trump irrotti edellisellä kaudellaan Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta. Nyt ilmassa leijuu laajenevan kauppasodan uhka ja epävarmuus siitä, seisooko Yhdysvallat perinteisten liittolaistensa tukena ajassa, jossa sotilaalliset konfliktit vaikuttavat lisääntyvän ja kärjistyvän.
Osaan huolista voi olla aihetta, mutta Yhdysvallat ei Trumpin kaudellakaan hylkää liittolaisiaan. Trumpin tulevista ulkopoliittisista linjauksista on kirjoittanut hänen entinen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa, Robert C. O’Brien. Hän vakuuttaa, ettei ”Yhdysvallat ensin” ole sama asia kuin ”Yhdysvallat yksin”.
Kyllä, Yhdysvallat Trumpin johdolla haluaa liittolaistensa olevan vähemmän riippuvaisia amerikkalaisten tuesta, mutta maa tarvitsee jatkossakin ystäviä. Jos Eurooppa vahvistaa omaa puolustustaan, puolustusliitto Natokin itse asiassa vahvistuu, ei heikkene.
Lähi-idässä konfliktien keskeltä pilkistää toivo
Gazan sota jatkuu toista vuotta, ja Israelin ja Iranin väliset jännitteet ovat kireimmillään vuosikymmeniin. Gazassa on kuollut yli 40 tuhatta ihmistä. Tuhansia libanonilaisia menetti henkensä Hizbollahin ja Israelin välisen konfliktin kärjistyessä täysimittaiseksi sodaksi. Hamas pitää Gazassa edelleen lähes sataa panttivankia, joista yli 60 arvioidaan vielä olevan elossa.
Mutta tuhon keskeltä pilkottaa myös toivo. Hizbollah ja Israel sopivat tulitauosta, joka on hapuilusta huolimatta pitänyt. Gazassa panttivankien vapauttamista koskevissa neuvotteluissa on saavutettu edistystä.
Syyriassa yli 10 vuotta kestänyt sisällissota päättyi hirmuhallitsija Al-Assadin perheen maanpakoon, ja ensi kertaa vuosikymmeniin maassa on mahdollisuus vapaisiin vaaleihin. Taistelut eri ryhmittymien välillä jatkuvat, mutta ilmassa on toivoa.
Kompleksinen Lähi-itä voi ensi vuonna ottaa askelia myös kohti rauhaa ja vakautta. Suurimpia voittajia olisivat tietysti paikalliset ihmiset, mutta alueen vakautuminen olisi hyvä uutinen myös maailmantalouden ja energiamarkkinoiden näkökulmasta.
Venäjän-Iranin akseli on heikoimmillaan vuosikausiin
Syyrian vallankumous on merkittävä tappio Venäjälle ja Iranille, jotka ovat yli vuosikymmenen ajan tukeneet Bashar Al-Assadin hallintoa.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden tarjosi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyille mahdollisuutta poistua maasta, Zelenskyin on kerrottu sanoneen: ”en tarvitse lentolippua, lähetä minulle aseita”. Kun Syyriassa kapinallisjoukot aloittivat yllätyshyökkäyksensä joulukuussa, Bashar Al-Assad lienee todennut ystävälleen Vladimir Putinille: ”en tarvitse aseita, lähetä lentolippu”.
Venäjän vaikutusvalta Lähi-idässä on Al-Assadin hallinnon kaatumisen myötä romahtanut. Ja vaikka Ukraina on rintamalla paikoin ahtaalla, se ei poista sitä tosiasiaa, että Venäjän hyökkäyssota on ollut nöyryyttävä epäonnistuminen.
Iranin vastarinta-akselista Hamas ja Hizbollah on nujerrettu eikä Syyriastakaan ole enää liittolaiseksi. Israelin brutaalit sotatoimet alueella luovat toki otollista maaperää radikaalille islamille myös jatkossa, mutta tällä erää Iran on lyöty. Ärsytettynä se on edelleen vaarallinen, mutta sen halukkuus lietsoa laajempaa konfliktia alueella on varmasti vähentynyt.
Yhdysvaltojen uuden hallinnon politiikka tuo ehkä epävarmuutta, mutta Trumpin arvaamattomuus voi olla myös seikka, joka toimii tehokkaana pelotteena Yhdysvaltojen perinteisiä vihollisia vastaan.
Suomi on uuteen aikaan hyvin asemoitunut
Rakas isänmaamme Suomi ei mahda maantieteelle mitään, mutta ehkä kirous onkin siunaus? Siinä missä geopolitiikka unohtui joidenkin eurooppalaisten päättäjien mielissä taka-alalle vuosikymmeniksi, Suomessa tosiasiat on tunnustettu aina.
Huoltovarmuuden ja kriittisen infrastruktuurin taso on hyvä. Suomi on vahvasti länteen integroitunut EU-maa ja euromaa. Emme ole pelkästään puolustusliitto Naton jäsen, vaan sen todellinen mallioppilas. Tänä vuonna Suomi investoi puolustukseen 2,4 prosenttia bruttokansantuotteesta ylittäen kirkkaasti Naton kahden prosentin suositustason.
Suomen ulkopolitiikkaa johtaa kansainvälisesti meritoitunut ja rauhanvälityksessäkin profiloitunut tasavallan presidentti Alexander Stubb. Hän on puheissaan korostanut muun muassa sitä, kuinka kansainvälisten instituutioiden pitäisi elää ajassa ja tunnustaa uusi – ei kaksinapainen, vaan moninapainen – maailmanjärjestys.
Globaalin etelän merkitys kasvaa, ja Suomen on pienenä maana oltava valmis tekemään yhteistyötä myös niiden kanssa, jotka ovat asioista eri mieltä. Arvoista on pidettävä kiinni, mutta on myös oltava realisti.
Muutoksen tuulet puhalsivat itsenäisyyspäivänä myös presidentinlinnassa. Monia suomalaisia puhutti tänä vuonna juhlapukujen lisäksi linnan valaistus. Tunnelmallinen ja lämmin valo ei miellyttänyt kaikkia, vaikka ihan uusien ravitsemussuositusten kaltaista kohua ei mediassa sentään syntynyt.
Kirjoitushetkellä Helsingin Sanomien luetuin uutinen koskeekin taas leikkeleitä: jos kuitenkin syö, niin mikä on vähiten haitallinen?
Ehkä meillä on Suomessa kaikki aika hyvin.
Minna Kuusisto
Kommentoi