Kenet ottaisit mukaan autiolle saarelle, jos saisit valita mukaan vain kaksi seuraavista: hoitaja, rakentaja ja pankkiiri? Ehkä vastauksesi kertoo jotain siitä, millaisia työntekijöitä oikeasti tarvitsemme.
Pulaa hitsaajista, LVI-asentajista ja rekkakuskeista. Liikaa graafisia suunnittelijoita. Muun muassa tästä kertoo Euroopan komission työvoimapulaa ja työvoiman ylitarjontaa käsittelevä raportti. Mitä tulee työvoiman kysynnän ja tarjonnan epätasapainoon, eri EU-maat poikkeavat toki toisistaan, mutta yhteisiäkin nimittäjiä löytyy.
Työvoimapula on pahinta teollisuudessa ja terveydenhuollossa
Työvoiman kohtaanto-ongelma on erityisen vaikea Belgiassa ja Hollannissa. Molemmissa maissa on tunnistettu lähes 200 ammattia, joissa kärsitään työvoimapulasta. Belgiassa on lisäksi tunnistettu 39 ammattia, joiden osaajissa on ylitarjontaa.
Suomi on vertailussa EU-maiden keskikastia eli työvoiman kohtaanto-ongelma ei ole Suomessa erityisen suuri ongelma. Silti Suomessakin on tunnistettu 33 ammattia, joissa tekijöistä on pulaa, ja 19 ammattia, joissa on ylitarjontaa.
Komission raportissa on mukana 29 maata. Sen perusteella piirtyy selkeä kuva siitä, missä ammateissa Euroopassa kärsitään akuuteimmasta työvoimapulasta – ja toisaalta siitä, millä aloilla työpaikkoja ei riitä kouluttautuneille. Työvoimapula on pahinta teollisuudessa ja terveydenhuollossa.
Suurin pula on hitsaajista – jopa 21 maassa kärsitään hitsaajapulasta. Lähes yhtä monessa maassa tarvittaisiin lisää putkiasentajia ja rekkakuskeja. Myös erikoislääkäreille ja hoitajille on kova tarve.
Tekoäly mullistaa työmarkkinoita
Jos monissa perinteisissä teollisuuden ja rakentamisen ammateissa on pulaa tekijöistä, on myös aloja, joilla kaikille koulutuksen saaneille ei ole tarjolla töitä. Vuonna 2023 jopa 12 Euroopan maassa oli työvoiman kysyntään nähden liikaa rahdin käsittelijöitä. Niin ikään avustavista toimistotyöntekijöistä, sihteereistä sekä graafisista suunnittelijoista oli ylitarjontaa. Sisustussuunnittelijoita oli liikaa kahdeksassa Euroopan maassa.
Digitalisaatio, automatisaatio, robotit ja tekoäly tulevat kiistatta mullistamaan myös työmarkkinoita. Yhä useammin avustavat tehtävät, kuten kokouksen muistiinpanot, tekeekin tekoälyrobotti.
Johdon assistentteja tarvitaan varmasti jatkossakin, vaikka tekoäly muuttaa heidänkin työtään. Joka tapauksessa perinteiset assistenttitehtävät vähenevät.
Entä miten tekoäly muovaa luovien alojen työtä? Kun yritys haluaa jatkossa päivittää visuaalisen ilmeensä, palkkaako se graafisen suunnittelijan, vai hoitaako tekoäly homman?
Suhdanne vaikuttaa, mutta ongelma on krooninen
Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen riippuu myös talouden suhdanteesta. Korkotason nopea nousu on jarruttanut voimakkaasti rakentamista ja asuntokauppaa.
Sisustussuunnittelijoille oli enemmän kysyntää koronapandemiasta seuranneen kotoilubuumin aikana kuin nyt. Sama pätee rahdin käsittelijöihin. Toisaalta esimerkiksi putki- ja sähköasentajista on pulaa, vaikka etenkin uudisrakentaminen on hyytynyt. Terveydenhuollossa työvoiman kysyntä kasvaa Euroopan väestön ikääntyessä tasaisesti suhdanteista riippumatta.
Komission raportti kertoo vuoden 2023 tilanteesta, ja tosiasiallisesti Euroopassa talouskasvun hidastuminen on hillinnyt työn kysyntää ja samalla helpottanut myös pahinta työvoimapulaa. Kuvaavaa on silti se, että esimerkiksi Liettuassa ja Latviassa, jossa talouden käänne on jo tapahtunut, yhä useammat yritykset raportoivat työvoimapulan olevan jälleen kasvua rajoittava tekijä.
Työvoiman kohtaanto-ongelma on Euroopassa siis krooninen, ja jotain olisi tehtävä. Jos mikään ei muutu, työvoimapulasta tulee yhä selkeämmin Euroopan talouskasvua rajoittava tekijä.
Yksi ratkaisu löytyy maahanmuutosta. Yhdysvallat kuroo jo nyt etumatkaa Eurooppaan pitkälti maahanmuuton ansiosta. Nopea työvoiman kasvu on näkynyt Yhdysvalloissa viime aikoina työttömyysasteen kohoamisena mutta keskipitkällä aikavälillä työvoiman kasvu on erittäin positiivinen uutinen. Mitä enemmän käsipareja, sitä suurempi talouden kasvupotentiaali. Jos sen lisäksi Yhdysvallat kasvattaa kaulaansa Eurooppaan esimerkiksi parantamalla työn tuottavuutta innovoimalla ja investoimalla, ero talouksien kasvupotentiaalissa kasvaa vielä.
Perinteisten käsityöammattien renessanssi?
Ratkaisuja voidaan hakea myös koulutuspolitiikasta. Nopea teknologinen kehitys tekee kuitenkin tulevaisuuden ennakoimisesta vaikeaa yhtä lailla yrityksille kuin päättäjillekin. On vaikea ennustaa, millaisia osaajia tarvitaan parinkymmenen vuoden päästä.
Kilpailukykyinen yhteiskunta tarvitsee korkeakoulutettuja huippuosaajia, mutta suomalaisyritystenkin mukaan pahimmat pullonkaulat ovat tällä hetkellä ammatillisen koulutuksen saaneissa osaajissa.
Lisäksi tarvitaan asennemuutos. Työn merkityksellisyydestä ja kestävän talouskasvun edistämisestä puhutaan paljon, mutta moni välkky nuori päätyy työhön, jossa kumpikaan kriteeri ei täyty. Kuten eräs kauppakorkeakoulusta valmistunut ystäväni totesi eksistentiaalista kolmenkympin kriisiä läpi käydessään: ”käytän kaiken älyllisen kapasiteettini sen miettimiseen, miten saisin ihmisen ostamaan seitsemännen huulipunansa”.
Luovuus ja tuottavuus kukoistavat vapaassa yhteiskunnassa, jossa jokainen saa valita itselleen sopivan – kykyjään ja kiinnostustaan vastaavan – ammatin. Mutta kun kerran merkityksellisyydestä puhutaan paljon, eikö se toteutuisi erinomaisesti juuri perinteisessä käsityöammatissa?
Voi hyvin kyseenalaistaa, tarvitsemmeko lisää markkinoinnin ammattilaisia, jotka auttavat yrityksiä myymään lisää tavaraa ihmisille, jotka eivät sitä tarvitse. Yhtä lailla voi kysyä, kuinka paljon tarvitsemme ekonomisteja, vai kirjoittaisiko tekoäly tämänkin blogin paremmin? Hitsaajia, LVI-asentajia ja terveydenhuollon ammattilaisia sen sijaan tarvitaan aina.
Minna Kuusisto
Kommentoi