Kiinan talouskasvun merkittävä hidastuminen on raskas kapula maailmantalouden rattaissa. Maan talouden käännettä odottavat myös monet suomalaiset vientiyritykset, jotka ovat kärsineet teollisuuden toimialan yli kahden vuoden mittaisesta taantumasta.
Viime viikkoina on kuitenkin näyttänyt siltä, että maan viranomaiset puhaltelevat pölyjä sen kuuluisan ison singon päältä. Joko maan hallinto on valmis riittäviin elvytystoimiin, joilla talouden suunta saadaan käännettyä ja mitä siihen vaadittaisiin?
Asuntomarkkinat edelleen syväjäässä
Kiinan ongelmat ovat seurausta lukuisista politiikkavirheistä usean vuosikymmenen ajalta. Tuloksena on kaikkia talouden toimijoita koskettava luottamuskriisi, josta ulospääsy on osoittautunut yllättävän vaikeaksi.
Kiinan huima talouskasvu perustui pitkään massiivisiin velkarahoitteisiin infrainvestointeihin mukaan lukien asuntorakentamiseen. Pandemia-aikana asuntokauppa hidastui ja kiinteistökehittäjien ongelmat kärjistyivät.
Kun asuntokauppa hyytyi, kehittäjät ajautuivat kassakriisiin. Asunnot eivät valmistuneet ajoissa, jos ollenkaan, ja kotitalouksien halukkuus ja uskallus ostaa asuntoja heikkeni entisestään.
Asuntomarkkinoiden kriisiin saakka kiinalaiset olivat lisäksi tottuneet vaurastumaan asunnoilla. Monella on vähintään yksi sijoitusasunto. Nyt asuntohinnat ovat laskeneet joka kuukausi kesäkuusta 2023 eteenpäin. Asuntovarallisuuden arvon lasku on yksi keskeinen, joskaan ei ainoa syy, myös kulutusinnon heikkenemiseen.
Omistusasunto voi nimittäin jäädä monelle nuorelle joka tapauksessa kaukaiseksi haaveeksi. Toisin kuin vanhempansa, kiinalaisnuori ei enää voi luottaa siihen, että korkeakoulututkinto takaisi hyvän työpaikan.
Nuorten työttömyysaste Kiinan kaupungeissa nousi viime vuonna kaikkien aikojen ennätykseen, yli 20 prosenttiin. Sen jälkeen Kiinan tilastoviranomainen lakkasi julkaisemasta tietoja.
Puutteellista sosiaali- ja perhepolitiikkaa
Kiinalaisten halukkuuteen säästää kuluttamisen sijasta vaikuttaa asuntomarkkinoiden ahdingon lisäksi heikko sosiaalipolitiikka. Kun turvaverkkoja ei ole ja taloudessa menee huonosti, jokaisen kynnelle kykenevän on järkevää säästää. Lapsistakaan ei ole vanhuuden turvaksi, sillä niitä syntyy huomattavasti aiempaa vähemmän.
Väestöpolitiikassa Kiina onkin tehnyt suurimmat virheensä. Maa luopui yhden lapsen politiikasta vuonna 2016, ja salli kolmen lapsen politiikan viisi vuotta myöhemmin. Silti syntyvyys matelee. Avioliitoissa lapsia syntyy vanhaan tapaan, mutta yhä harvempi nuori kiinalaisnainen haaveilee avioliitosta.
Koulutetut naiset eivät halua luopua urastaan, ja vanhoillisessa kulttuurissa avioliitto yleensä tarkoittaisi sitä. Syntyvyyden rajoittaminen oli hallinnolta karmea virhe, mutta yhtä lailla virheellistä oli kuvitella, ettei naisten taloudellisten mahdollisuuksien lisääminen lisäisi vaatimusta laajemmasta yhteiskunnallisesta asennemuutoksesta.
Politiikkavirheiden seuraukset muodostavat itseään ruokkivan kehän. Tarvetta asunnoille on tulevaisuudessa yhä vähemmän, kun väestö supistuu.
Asuntomarkkinoiden syvät ongelmat heikentävät talouskasvua, ja tulevaisuuden näkymiä varjostava epävarmuus on omiaan vähentämään kiinalaisten perheenperustamisintoa entisestään. Mikä siis neuvoksi?
Ulos luottamuskriisistä
Kuinka neuvoisit ystävääsi, jonka hetken hurmassa tehdyt ja rajulla velanotolla rahoitetut sijoitukset ovat romahtaneet kuplan puhjetessa? ”Ota päivä kerrallaan, säästä pitkäjänteisesti ja velkavuori helpottaa kyllä”. Juuri näin kiinalaisetkin nyt tekevät – koska se on yksilön näkökulmasta vastuullista ja järkevää.
Mutta jos yhteiskunnan tasolla kaikki säästävät, taloudesta puuttuvat kasvun ajurit tyystin. Keskuspankki leikkasi syyskuussa jälleen korkoja ja kevensi asunnon ostajien käsirahavaatimusta. Mutta koronlaskut toimivat huonosti, jos kotitaloudet haluavat vähentää – eivät lisätä – velkaantumistaan.
Katseet ovatkin kääntyneet keskuspankista keskushallinnon suuntaan. Markkinoilla on kaivattu lisätietoa nimenomaan finanssipoliittisista elvytystoimista, joilla talouteen luotaisiin uutta kysyntää ja samalla uskoa tulevaan. Lähihistoriasta tutut, massiiviset infrainvestoinnit eivät kuitenkaan tällä kertaa ole oikea ratkaisu.
Pitkällä aikavälillä Kiina nimittäin yrittää rimpuilla investointivetoisuudesta poispäin, sillä supistuva väestö ei tarvitse enää loputtomasti uusia siltoja ja rautateitä.
Kiinan kansantaloudesta alle 40 prosenttia muodostuu kotitalouksien kulutuksesta, kun euroalueella osuus on yli puolet ja USA:ssa lähes 70 prosenttia. Kotitalouksien luottamuksen nostamisella on siis ratkaiseva merkitys terveen kasvupohjan luonnille.
Myöskään vientiä ei ole viisasta loputtomasti tukea. Aiemmat valtavat panostukset esimerkiksi sähköautojen valmistukseen ovat jo nyt johtaneet ylimääräisen tuotantokapasiteetin paisumiseen. Kiina on yrittänyt kaupata autoja halvalla ulkomaille, mutta tähän kilpailukyvystään huolestuneet länsimaat ovat vastanneet tulleilla.
Kannattaisiko Xin soittaa Mario Draghille?
Kesällä 2012 euroalueen rahaliitto natisi liitoksissaan, ja luotto tulevaisuuteen oli koetuksella. Sitten EKP:n pääjohtaja Mario Draghi asteli yleisön eteen ja totesi, että euro on projektina peruuttamaton. Keskuspankki tekisi ”kaiken tarvittavan” rahaliiton turvaamiseksi.
Kiinan keskuspankin syyskuun laaja-alaiset elvytyssignaalit olivat kuin suoraan Draghin pelikirjasta. Euroalueella luottamus keskuspankkiin palasi, mutta talouskasvu haparoi pitkään, koska euroalueen poliitikot pitivät finanssipolitiikan nyörit kireällä.
Draghi hyppäsi keskuspankkiuransa jälkeen Italian pääministeriksi vuosina 2021–22 ja on sittemmin puhunut noiden nyörien löysäämisen puolesta. Draghin tuore, EU:n kilpailukykyä koskeva raportti on saanut Euroopassa viime aikoina paljon huomiota.
Markkinat odottavat elvytyssignaaleja Kiinasta kärsimättömänä, mutta varovaisuuteen on syynsä. Elvytys pitää kohdistaa tarkoin, jottei raha kanavoidu vain säästäjien sukanvarteen tai tyhjiksi asunnoiksi ja aavekaupungeiksi.
Panostukset olisi ohjattava sinne, missä epävarmuus jarruttaa kysyntää eniten ja kohteisiin, jotka nostavat pitkän aikavälin tuottavuutta. Koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva ovat avainasemassa kotitalouksien luottamuksen palautumisessa.
Jää nähtäväksi, seuraavatko kiinalaisviranomaiset jatkossakin Draghin jalanjäljissä. Eurotalouden pitkä korpitaival deflaatioympäristössä on joka tapauksessa varoittava ennakkotapaus siitä, mitä on edessä, jos luottamusta ei saada palautettua.
Kommentoi