Tiesitkö, että todennäköisesti sinäkin omistat jotain, jonka arvo on tänä vuonna noussut jopa yhtä paljon kuin Yhdysvaltojen pääosakeindeksi S&P500? Ehkä kaulaasi koristaa perintökalleus tai kenties rinkula sormessasi muistuttaa säännöllisesti siitä, mitä tulikaan luvattua.
Moni ei mittaa perintöriipuksensa tai vihkisormuksensa arvoa euroissa tai dollareissa, mutta jos mittaisi, niiden arvo olisi tänä vuonna noussut. Kullan maailmanmarkkinahinta on nimittäin kohonnut yli 15 % tammikuun alusta. Kahdentuhannen dollarin unssihintaa pidettiin pitkään haamurajana, mutta nyt kullan hinta hätyyttelee jo 2500 dollaria troyunssilta. Mutta mistä rakastetun jalometallin kallistuminen johtuu?
Keskuspankkien luottama turvasatama ja inflaatiosuoja
Kultaa pidetään tyypillisesti turvasatamana, johon sijoittajat hakeutuvat epävarmuuden nostaessa päätään. Kullan ajatellaan säilyttävän arvonsa ja siten antavan hyvän suojan inflaatiota vastaan. Kulta on perinteisesti myös muodostanut osan keskuspankkien valuuttavarannoista – osittain juuri edellä mainituista syistä. Jonkin verran kultaa käytetään myös teollisuudessa, joskaan se ei ole yhtä yleisesti käytetty kuin vaikkapa kupari tai nikkeli.
Vuotta 2024 leimaa keskuspankkien pitkittynyt kamppailu inflaatiota vastaan ja poliittisen epävarmuuden kasvu. Viimeisin noususykäys kullan hinnassa nähtiin Trumpin salamurhayrityksen jälkeen. Vedonlyöjät ovat yhä vakuuttuneempia Trumpin uudelleenvalinnasta Yhdysvaltojen presidentiksi. Ekonomistit taas ovat melko yksimielisiä siitä, että Trumpin paluu Valkoiseen taloon lisäisi inflaatiopaineita ja vaikeuttaisi politiikan ennakoitavuutta.
Jo pidempään jatkuneen kullan hinnan nousubuumin taustalla nähdään kuitenkin keskuspankit. Keskuspankkien kultaomistukset kasvoivat tämän vuoden ensimmäisellä vuosineljänneksellä enemmän kuin koskaan aiemmin. Etenkin suurten kehittyvien talouksien – Turkin, Kiinan ja Intian – keskuspankit ovat lisänneet kultaomistuksiaan tänä vuonna. Keskuspankeille tehdyn kyselyn perusteella trendi myös jatkuu; lähes kolmasosa keskuspankeista aikoo kasvattaa kultavarantojaan tulevan 12 kuukauden aikana.
Keskuspankkien kultavarantojen kasvu heijastelee uutta maailmanjärjestystä
Valtaosa keskuspankeista (62 %) arvioi dollareiden osuuden valuuttavarannoista laskevan seuraavan viiden vuoden aikana. Vielä suurempi osa (69 %) arvioi samaan aikaan kullan osuuden valuuttavarannoista kasvavan.
Kertooko kullan kallistuminen siis osaltaan tarinaa siitä, että dollarin merkitys kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla on hiipumassa? Ei suoranaisesti, sillä keskuspankkien mukaan kultaomistusten lisäämisen taustalla painavat ennemmin muut syyt kuin dollarista luopuminen. Kultaa arvostetaan, koska siihen ei liity maksukyvyttömyysriskiä ja koska omaisuusluokka pärjää yleensä hyvin ennen kaikkea kriisiaikoina. Kullan houkuttelevuuden kasvu voikin kertoa myös valtioiden ylivelkaantumiseen liittyvistä huolista.
Kehittyneiden ja kehittyvien talouksien keskuspankit painottavat osittain eri syitä perustellessaan kultavarantojaan; kehittyvät taloudet pitävät erityisesti kullasta suojana inflaatiota vastaan, kun taas kehittyneissä talouksissa historialliset syyt pitää kultaa varannoissa painavat suhteessa enemmän.
Vaikka tänä vuonna kultaostoja ovat ajaneet ennen kaikkea kehittyvien talouksien keskuspankit, rikkaiden maiden keskuspankeissa on nähty merkittävä asennemuutos verrattuna edellisvuoteen. Siinä missä vuonna 2023 kullan rooli varannoissa nähtiin pitkälti historiallisena, ja jos jotain niin portfolion hajauttajana, tänä vuonna kullan pitämiselle varannoissa nähdään myös muita päteviä perusteita. Kulta nähdään muun muassa tärkeänä hajauttajana mitä tulee geopoliittisiin tai rahoitusjärjestelmän systeemisiin riskeihin.
Kullan hinta ei kuvasta kultakutritaloutta
Vaikka Suomen taloudessa menee alavireisesti, globaalisti talouskehitys on pysynyt yllättävänkin hyvänä. Huolimatta reaalisen ostovoiman romahduksesta, nopeasta korkojen noususta, heikosta vientikysynnästä ja geopoliittisista jännitteistä niin Yhdysvaltojen kuin euroalueen talous välttivät varsinaisen taantuman.
Maailmalla puhutaankin nyt kultakutritaloudesta. Talouskasvu ei ole niin hidasta, että työttömyys olisi noussut merkittävästi eikä toisaalta niin nopeaa, että inflaatiopaineet enää kiihtyisivät. Korot laskevat vähitellen ja kotitalouksien ostovoima elpyy. Geopoliittiset jännitteet varjostavat, mutta markkina näyttää olevan uhkakuville jo pitkälti immuuni.
Kullan hintabuumi on ristiriidassa kultakutritalouden kanssa. Jos kullan hintakehitystä on tulkitseminen, keskuspankit vaikuttavat nyt varautuvan inflaation pitkittymiseen ja uusiin kriiseihin. Joku voisi ajatella (tai toivoa), että jos jossain, niin keskuspankeissa osataan ennakoida tulevaa. Joku toinen muistuttaisi, ettei keskuspankeillakaan ole kristallipalloa.
Mutta kultaa onneksi on.
Minna Kuusisto
Kommentoi