Yhdysvaltojen vaaleista odotettiin trilleriä, mutta saatiinkin punainen hyökyaalto. Trump palaa tammikuussa Valkoiseen taloon, ja asiantuntijat povaavat uudesta kaudesta edellistäkin ”trumpilaisempaa”. Republikaanit korjasivat koko potin ja varmistivat enemmistön myös kongressin ylä- ja alahuoneisiin. Mutta mitä tämä tarkoittaa Euroopan ja Suomen kannalta?
Amerikka(laisyritykset) ensin
Ei ole tarvinnut seurata Yhdysvaltojen poliittisia käänteitä kovinkaan tarkkaan tietääkseen, että Trump ajaa politiikkaa, jossa Yhdysvaltojen etu menee kaiken muun edelle. Trumpin talouspoliittisessa pelikirjassa tämä tarkoittaa laittoman siirtolaisuuden kitkemistä sekä kotimaisen yritystoiminnan tukemista muun muassa veroalennusten ja tuontitullien muodossa.
Tullit on helppo toteuttaa, mutta niiden taloudellisia vaikutuksia on vielä vaikea arvioida. Trump ei presidenttinä tarvitse tullien asettamiseen kongressin tukea, ja on uhannut Kiinaa jopa 60 prosentin tulleilla. Myös eurooppalaiset yritykset saattavat jatkossa kohdata aiempaa korkeampia tulleja Amerikan markkinoilla. Muutokset saattavat tulla voimaan nopeasti jo alkuvuoden aikana.
Lyhyellä aikavälillä amerikkalaisyritysten on vaikea korvata monia tuontituotteita kotimaisilla, joten liiketoiminnan kustannukset nousevat ja kustannuksia siirretään mahdollisuuksien mukaan kuluttajahintoihin. Yhdysvaltoihin myyvät eurooppalaisyritykset saattavat vähitellen huomata kilpailukykynsä heikkenevän, jos ja kun kotimaisella tuotannolla korvataan tuontia.
Euron valuuttakurssin heikkeneminen kuitenkin tukee eurooppalaista kilpailukykyä ja siltä osin kuin eurooppalaiset vientiyhtiöt kilpailevat kiinalaistuotteiden kanssa, näiden kilpailukyky voi jopa parantua.
Hintapaineita monesta suunnasta
Tullit eivät ole ainoita tekijöitä, jotka nostavat hintapaineita. Trump on uhannut karkottaa miljoonia laittomia siirtolaisia, ja koska maahanmuutto on ollut yksi Yhdysvaltojen tärkeimmistä kasvun ajureista viime vuosina, riskinä on työmarkkinan kiristyminen ja kasvun hidastuminen.
On kuitenkin epävarmaa, miten tehokkaasti karkotukset todellisuudessa pystyttäisiin toteuttamaan. Trumpin ensimmäisellä kaudella karkotuksia tehtiin vähemmän kuin Obaman kausilla, ja itse asiassa Biden on jatkanut Trumpin kanssa samaa tahtia.
Talouspoliittisesta yhtälöstä puuttuvat vielä Trumpin lupailemat veroalennukset. Trump haluaa muun muassa laskea kotimaisten tuottajien yritysveroastetta 21 prosentista 15 prosenttiin. Lisäksi hän on ehdottanut esimerkiksi tipeistä maksettavan veron poistamista.
Veroalennukset paisuttaisivat liittovaltion alijäämää, mutta tukisivat kokonaiskysyntää ja siten talouskasvua. Myös kasvun kiihdyttäminen voisi luoda hintapaineita.
Kauppapolitiikkaa pärstäkertoimella?
Yhdysvaltojen uuden hallinnon harjoittama politiikka läikkyy Eurooppaan monin tavoin. Talouskasvun kiihtyminen Yhdysvalloissa voi olla hyvä uutinen niille, joiden säästöt on sijoitettu amerikkalaisiin osakkeisiin. Yhdysvalloissa toimivat ulkomaiset yhtiöt hyötyvät myös eikä ole poissuljettua, että yhtälö kääntyy myös joidenkin vientiyhtiöiden näkökulmasta nettopositiiviseksi.
Sanomattakin lienee selvää, että Euroopan kannalta uuteen aikaan liittyy myös uhkakuvia. Trumpin uudella kaudella protektionistinen politiikka uhkaa ulottua myös Yhdysvaltojen perinteisiin liittolaisiin eli EU-maihin.
On syytä muistaa, että Trump neuvottelee mieluiten kahdenvälisesti. Siksi Yhdysvaltojen kauppapolitiikka ei välttämättä jatkossa kohtele kaikkia EU-maita tasavertaisesti, ja henkilökemioillakin voi olla ratkaisevaa merkitystä. Eteen nousee myös kysymys vastatulleista. Niissä yhteisen linjan löytäminen voi olla vaikeaa, jos Yhdysvallat kohtelee eri EU-maita eri tavoin.
Eurooppa ei voi jäädä vain sivustaseuraajaksi
Trumpin uudelleenvalinta kiihdyttää geotaloudellista murrosta, jossa vapaata kauppaa rajoitetaan ja kotimaista teollisuutta tuetaan aktiivisella teollisuuspolitiikalla. Eurooppa on tässäkin takamatkalla.
Maailman viidenkymmenen suurimman teknologiayhtiön joukossa on vain neljä eurooppalaista. Euroopan energiaomavaraisuuden lisääminen vaatii erityispanostusta, koska meillä ei ole vastaavia luonnonvaroja kuin Yhdysvalloilla, Venäjällä ja Kiinalla. Euroopan puolustus on perinteisesti nojannut Yhdysvaltojen tukeen, johon emme voi jatkossa enää sokeasti luottaa.
Eurooppa tarvitsee uskottavan strategian, jolla investoinnit tuottavuuteen, kilpailukykyyn ja turvallisuuteen varmistetaan. Yhteisvelka on Euroopassa monelle kirosana. Yhdysvallat kuitenkin rahoittaa omaa strategisen autonomian projektiaan velkarahalla. Ehkä Euroopan tulisi tehdä samoin.
Tai ehkä paremminkin – mitä vaihtoehtoja meillä on?
Kommentoi