Kansalaiset ovat saaneet seurata viime vuosina lähes päivittäin uutisointia sote- ja maakuntauudistuksesta. Eduskunnan ollessa nyt kesätauolla lopulliset päätökset tehtäneen syksyn aikana. Draamaa ei ole puuttunut ja lopullinen näytös on vielä näkemättä.
Uudistusta on mainostettu Suomen itsenäisyyden ajan suurimpana hallinnollisena reformina.
Uudistuksen valmistelu on saanut paljon kritiikkiä. Kritiikki uudistusta kohtaan johtuu pitkälti siitä, että perustyöt on tehty huonosti. Pohjatyö olisi pitänyt tehdä huolellisesti asiantuntijoiden muodostamassa komiteassa analysoiden huolellisesti erilaisia vaihtoehtoja. Se olisi ollut hyvä lähtökohta myös vaikutusarvioille.
Kunnollisia vaikutusarvioita ei ole olemassa. On vain toiveita siitä, mitä mahdollisesti uudistuksesta seuraa. Jos pohjatyö olisi tehty kunnolla, olisi todennäköisesti löytynyt ratkaisu, jolle olisi saatu laaja poliittinen ja asiantuntijoiden tuki.
Suuriin yhteiskunnallisiin uudistuksiin liittyy aina omat riskinsä, mutta toisaalta myös mahdollisuus kehittää yhteiskunnan toimintaa parempaan suuntaan. Varoituksen vuoksi mainitsen kolme isoa reformia, jotka epäonnistuivat pahasti.
3 x pieleen meni
1.Suomen rahoitusmarkkinat liberalisoitiin 1980-luvun lopussa. Liberalisointi johti talouden ylikuumenemiseen ja sillä oli keskeinen merkitys Suomen ajautumisessa 1990-luvun alussa syvään lamaan. Uudistuksessa epäonnistui täysin viestintä suurelle yleisölle sekä raha-, valuuttakurssi- ja finanssipolitiikan yhteensovittaminen.
2.Euroalueen kehittäminen on jäänyt pahasti kesken. Itse valuuttaa ei voida välttämättä syyttää viimeisen noin kymmenen vuoden surkeasta kehityksestä euroalueella. Euroon kuitenkin syöksyttiin asennossa, jossa sekä koko euroalueen että yksittäisten euroalueen maiden rakenteet eivät vastanneet sitä, mitä niiden pitäisi olla. Tämä oli hyvin päätöksentekijöiden tiedossa euroon mentäessä.
3.Neuvostoliiton romahduksen myötä julkista omaisuutta yksityistettiin monien läntisten tahojen neuvojen mukaan. Yksityistäminen epäonnistui ja Venäjälle syntyi erikoinen oligarkkitalous, jonka taloudellisia ja poliittisia vaikutuksia ihmetellään vieläkin ja joista kärsitään pitkään.
Toivoa on
Edellä kuvatut esimerkit kuvaavat, kuinka isot reformit voivat mennä pahasti pieleen ja kuinka suurta yhteiskunnallista vahinkoa niistä voi syntyä.
Sote- ja maakuntauudistuksen onnistuminen edellyttää, että uudistuksen vaikutuksia seurataan hyvin tarkasti ja puututaan nopeasti ja jämäkästi ei-toivottuun kehitykseen. Valitettavasti tämä ei ole poliittisen päätöksenteon vahvin puoli. Tehtyjä uudistuksia usein puolustellaan hampaat irvessä, virheitä ei myönnetä ja jopa pyritään peittelemään niitä. Voi myös olla, että luodaan rakenteita, joiden muuttaminen voi olla myöhemmin käytännössä hyvin vaikeaa.
Suomi on väestöltään pieni maa, jossa asuu vain 5,5 miljoonaa ihmistä. Näin pieni maa ei tarvitse kolmea kotimaista hallinnollista kerrosta. Se voi olla ja todennäköisesti onkin katastrofi veronmaksajien kannalta.
Yksi vaihtoehto on, että nykyiset kunnat lakkautetaan ja Suomessa on lopulta noin 20 maakuntaa tai ”superkuntaa”. Pääkaupunkiseudulla tulisi olla omansa. Jos nykyiset kunnat halutaan säilyttää identiteetin ja perinteiden vaalimisen vuoksi, näiden ”kevytkuntien” johtoon voidaan valita vaaleilla pormestari, joka on lähinnä seremoniamestari.
Pentti Pikkarainen
Kirjoittaja on talouden ja politiikan tarkkailija. Hän on toiminut osastopäällikkönä valtiovarainministeriössä ja Suomen Pankissa.
Kommentoi