Puoli vuotta sitten irtisanouduin. Hyvästelin palkkatyöni Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkönä ja ryhdyin yksinyrittäjäksi. Läksiäisissäni työkaverini kyselivät uudesta työstäni. Huomasin, etten kehdannut sanoa siirtyväni yrittäjäksi. Sen sijaan keksin:
– Olen nyt vapaa lintu. Vapaa tutkija, vapaa kouluttaja ja puhuja, vapaa kirjoittaja.
Miten vapauttavan kaunis tehtävänkuvaus ja tittelirimpsu! Esittäydyin näin useammassakin tilaisuudessa, kunnes eräs tuttu kysyi hämmentyneenä, millä oikein elän ja elätän itseni? Olinko saanut suuren perinnön tai voittanut lotossa?
– Olen siis yrittäjä, vastasin.
Miksi et heti sanonut, tuttu ihmetteli. Jäin pohtimaan häpeääni ja sen yhteiskunnallisia juuria.
STEREOTYPIA AHNEESTA YRITTÄJÄSTÄ
”Yrittäjyys mielletään aina joksikin poikkeustilanteeksi: olet joko luuseri, riistäjä (-rikollinen) tai sitten sankari,” kommentoi mikro- ja yksinyrittäjät ry:n toiminnanjohtaja ja kanssabloggaaja Liisa Hanén Linkkarissa.
Juuri mielikuvaa ja leimaa ahneesta ja itsekkäästä yrittäjästä olin pelännyt ja vierastanut eniten.
Uskon, että kokemusta voimistaa koulutustaustani terveystieteissä, pitkä työurani julkisella sektorilla ja erikoistumiseni tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviin kysymyksiin. Tällainen asiantuntijahan on kuin kutsumusammatti yhteisen hyvän asialla!
Entä kun yrittäjänä asiantuntemuksestani pitää maksaa? Tuntuu vähän väärältä.
Mielenkiintoisesti olen huomannut häpeäni olevan paikkasidonnaista. Kun olen puhunut kauppakamarin valmennuksissa tai kauppakorkeakoulun seminaarissa, en arastele esittäytyä yrittäjänä. Tiedetään, että aatemaailmaltaan kauppakorkeakoulu ja sen kasvatit ovat enemmän oikealla. Näissä ympyröissä kaikki yrittäjät – rikastuneista puhumattakaan – nostetaan häpeäpaalun sijaan jalustalle.
Mutta tutkijayhteisössäni, ihmisoikeusverkostoissa ja järjestökentällä yrittäjän viitta on tuntunut minusta vaikeammalta ja ristiriitaiselta. Miksi?
YKSITYISTÄMISEN JA KONSULTTIBISNEKSEN RAPAUTTAVAT VAIKUTUKSET
Paikannan ristiriitaa, kun luen uutisia lastensuojelusta. Lyhyessä ajassa lastensuojelun kenttä on muuttunut rajusti. Aiemmin lastenkoteja ylläpitivät kunnat ja lastensuojelujärjestöt, nyt lastensuojelulaitoksista jopa 80 prosenttia on yksityisten yritysten omistuksessa.
Lapsen etu ja yrityksen etu eivät suinkaan aina ole linjassa. Myös vanhustenhuollon puolella on uutisoitu yksityistämisen seurauksista ja vakavista epäkohdista ja laiminlyönneistä.
Yksinyrittäjyys on toki kaukana suuryrityksistä, joiden taustalla omistajina on usein vielä kansainvälisiä sijoitusyhtiöitä. Silti omassa pienessä yrittäjyydessäni huomaan törmääväni samoihin suuriin periaatteellisiin kysymyksiin.
Onko oikein, jos tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvä osaaminen ulkoistetaan ja ostetaan konsultilta? Milloin yrittäjän etu on ristiriidassa yhteiskunnan edun kanssa?
Ajaudun syviin vesiin lukiessani Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen terävää kritiikkiä Konsulttidemokratia – Miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton (Gaudeamus, 2013) sekä Mariana Mazzucaton ja Rosie Collington kansainvälistä kirjaa The Big Con: How the Consulting Industry Weakens our Businesses, Infantilizes our Governments and Warps our Economies (Penguin Press, 2023). Tästä on jatkettava ihan omassa blogikirjoituksessa!
Onneksi löydän myös häpeää lievittäviä ajatuksia yrittäjyydestä.
MUUTAKIN KUIN VOITON MAKSIMOINTIA
Osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin, harjoittelin Hyväksytty hallituksen jäsen -koulutuksen tenttiä varten. Stereotypia ahneesta oman edun tavoittelusta on sitkeässä, vaikka yrityksen tarkoituksena voi olla muutakin kuin voiton maksimointia.
Pienessä kuvassa oma yritys on monelle tapa tasapainottaa työ, perhe ja elämä. Innostavia ihmisen kokoisia esimerkkejä tästä sain Mothers in Business -järjestön Yrittäjyyshautomossa.
Isossa kuvassa yrityksen tavoitteena voi olla sekä tuottaa voittoa että pelastaa maailma, avaa Code of Conduct Companyn perustaja ja toimitusjohtaja Niina Ratsula haastattelussa. Oikeastaan nyt jos koskaan tarvitaan niin sanottua yritysaktivismia, haastaa Kirsi Piha, ja muistuttaa, kuinka maailman vauraimmat ja vaikutusvaltaisimmat toimitusjohtajat käyttivät ääntään ja vastustivat Trumpin politiikkaa ensimmäisellä presidenttikaudella – toisin kuin nyt.
Yrittäjyyden ja aktivismin suhteesta keskusteltiin myös Käänne-festivaalissa. Mikko-Pekka Hanski, Hyvän mielen ministeriön perustaja, hallitusammattilainen, sijoittaja ja neuvonantaja, sekä Katariina Helaniemi, Illusian Founder Officen vaikuttavuusjohtaja, uskoivat vahvasti yritysten kykyyn toimia yhteiskunnallisena muutosvoimana. Silti edelleen on liikaa esimerkkejä piittaamattomista yrityksistä, aloista ja ansaintalogiikoista.
Oman yrittäjyyteni ytimessä on asiantuntijuuteni yhdenvertaisuuskysymyksissä. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen on kaikkien työnantajien lakisääteinen velvollisuus. Monet tarvitsevat aiheesta ulkopuolista sparrausta ja innostusta – ja se on parhaimmillaan yrittäjän, asiakkaan ja yhteiskunnan etu.
Löydän paikkani ja rauhan tehdä parhaani yrittäjänä.
Shadia Rask
Kommentoi