Tämän vuoden alussa jäin opintovapaalle. Ensimmäisessä Taloustaidon blogikirjoituksessani kerroin haluavani hetkeksi huokaista ja hellittää, etäisyyden päästä ihmetellä työelämää. Paljastin käyneeni jopa kolmen tunnin lounailla. Fiilistelin:
”Nyt kun olen opintovapaalla, haluan tehdä vähemmän pakollisia ja minulta odotettuja asioita, ja enemmän iloa tuottavia ja itseänikin yllättäviä kokeiluja.”
Sain kannustavaa ja myötä iloitsevaa lukijapalautetta, mutta myös torumista: opintovapaa ei ole tarkoitettu laiskotteluun!
Yksi tavoitteeni vuodelle oli hidastaa, mutta kuin varkain paperikalenterini alkoi täyttyä, paitsi opinnoista myös asiantuntijapyynnöistä. Vuoden lopussa on todettava, että päämäärätöntä haahuilua ja hidastempoista ihmettelyä on ollut varsin vähän.
Miksi joutilaisuus on niin vaikeaa?
LUTERILAINEN TYÖMORAALI VAHTII OLALLA
Peiliin katsomalla voi etsiä yksilötason vastauksia persoonallisuuden rakenteista ja käyttäytymismalleista, jotka altistavat suorittamiselle. Katseeni löytää kuitenkin nopeasti yhteiskunnan rakenteisiin ja normeihin, jotka ohjaavat meitä yksittäisiä muurahaisia.
Sosiaalinen paine työteliäisyyteen on vahva, ja kiire myös ajanhenkeen kuuluva statussymboli. Taustalla vaikuttaa yhä protestanttinen työetiikka, jonka mukaan joka hetki pitäisi käyttää hyödyllisesti. Työ näyttäytyy itseisarvona ja ihmisarvon mittana.
Koronapandemian odotettiin muuttavan elämänrytmimme. Väsyksiin asti kohkasimme uudesta normaalista, jossa tehdään vähemmän ja ollaan enemmän perusasioiden äärellä. Mutta muutos näyttää jääneen väliaikaiseksi, ja olemme esimerkiksi jo palanneet pandemiaa edeltäneisiin matkailutottumuksiin.
Joutilaisuudella on huono kaiku, kirjoitti Riikka Forsström Helsingin Sanomissa vuonna 2020. Sana yhdistetään herkästi laiskuuteen ja ahneuteen, eli kuolemansynteihin. Forsström arvioi, että luovan työn tekijät ovat aina tienneet, että aivot työskentelevät sitä paremmin, mitä rentoutuneempi ihminen on. Mutta tänä päivänä luova työkään ei ole tehokkuuden vaatimuksista vapaata.
JOPA LUOVA TYÖ ON LASKELMOITUA
Käsikirjoittaja ja teatterintekijä Olga Palo kritisoi novellikokoelmassaan Aion kertoa nyt kaiken (Otava, 2023):
”Taiteilijat, vaikka he kuinka yrittävät olla yhteiskuntakriittisiä, sortuvat aivan samaan kilpailumentaliteettiin ja kyynärpäätaktiikkaan kuin pahimmat kapitalistitkin.”
Me kaikki heiluttelemme ansioluetteloitamme, Palo parahtaa.
”Kaikkein radikaaleinta, kaikkein rohkeinta, kaikkein vallankumouksellisinta tänä päivänä olisi olla laiska tai olla mukava, kieltäytyä kilpailemasta, kieltäytyä kerta kaikkiaan!”
Myös self help -kirjallisuudessa on ristiriita: niissä ratkotaan yhteiskunnallisia ongelmia yksilötasolla. ”Jos ihmiset uupuvat kohtuuttomien tuottavuusodotusten alle, ongelma ei poistu kahden minuutin hengitystauoilla,” tiivistää psykoterapeutti Emilia Kujala Helsingin Sanomien haastattelussa. Jopa uupumusta voi tehokkaasti suorittaa, ja uupua siitä vielä lisää, kuvaa tutkijatohtori Saara Särmä Ylen kolumnissaan. On joutilaisuuden irvikuva, että ihmisiä neuvotaan hidastamaan – mahdollisimman tehokkaasti.
RAUHALLISTA, EIKUN TEHOKASTA JOULUA
Näin vuoden lopussa, kuten ennen juhannustakin, on havaittavissa erityistä ”maailma valmiiksi ennen lomia” -kiirettä. Moni syyllistyy ja tuskastuu jopa siitä, jos vapaa-aika ei ole optimoitua. Siskonpedin Musta joulu osuu ja naurattaa. Joulun aikataulut -sketsi tekee näkyväksi, miten järjetöntä tehokkuutemme oikein on:
”Jos haluaa viettää kivan, rauhallisen joulun, silloin pitää aloittaa hyvissä ajoin”, toteaa Niina Lahtisen näyttelemä perheenäiti, joka on herännyt aamuneljältä keittämään autossa syötävää riisipuuroa.
Esseekokoelmassaan Levoton lukija (WSOY, 2023) Kirsi Piha kirjoittaa omista jouluperinteistään. Ranskalaisen tavan mukaisesti hän valmistaa joulupöytään toistakymmentä eri jälkiruokaa. Piha tunnustaa, että joulu, jota hän ei valmistellut riittävän tarmokkaasti, ei tuntunut joululta.
Huomaan palaavani miettimään, missä määrin työteliäisyyden normi – ja myös sosiaalisen median kuvasto – vaikuttaa kokemuksiimme ”oikeasta” joulusta. Verkkainen oleminen näyttää laiskalta, ei somessa ”laikattavalta”.
Opintovapaani on opettanut monia asioita yritysvastuusta, mutta myös ympäröivästä yhteiskunnasta. Olen havahtunut siihen, miten vaikeaa on malttaa ajatella ja tehdä rauhassa. Uuden oppiminen ja jatkuvasta suorittamisesta poisoppiminen vaatii kuitenkin aikaa. Olenkin ikionnellinen mahdollisuudesta pidentää opintovapaatani vielä ensi lukukaudelle!
Rauhallista joulunaikaa, toivottavasti jatkat blogini lukijana myös ensi vuonna!
Shadia Rask
Kommentoi