Koulutuskeskustelu on käynyt kuumana vaalikevään aikana. On uutisoitu oppimistulosten romahtamisesta, koulujen eriytymisestä ja maahanmuuttajataustaisten lasten sijoittumisesta. On visioitu, että Suomen tulisi nostaa korkeakoulutettujen osuus väestössä jopa 70 prosenttiin.
Minäkin pääsin alkuvuodesta tutustumaan suomea vasta opettelevien lasten koulupäivään. Sivistyksen roolia tulevaisuuden yhteiskunnassa olemme pohtineet porukalla Sivistysakatemian 5. vuosikurssilla.
Kaikki puolueet ovat sanoneet nostavansa koulutuksen rahoitusta ensi vaalikaudella. Koulutukseen on luvattu lisää rahaa jopa satoja miljoonia. Samaan aikaan valtion menoista pitäisi myös leikata.
Tutkijat ja poliitikot ovat yhtä mieltä koulutuksen ja jatkuvan oppimisen tärkeydestä. Aikuisopintojen hyödyt eivät kuitenkaan aina riitä kattamaan koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia. Aikuiskoulutuksen taloudellisista vaikutuksista onkin kaivattu lisää keskustelua.
Kenen kouluttautuminen kannattaa kustantaa yhteisestä rahapussista? Etsiessäni vastauksia löysin Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhasen, tutkimuspäällikkö Hanna Virtasen ja tutkimussihteeri Pekka Vanhalan julkaisemia kiinnostavia tutkimustuloksia.
Koulutus periytyy ja tutkinnot kasautuvat
Koulutus tutkitusti periytyy. Mitä korkeammin koulutetut vanhemmat, sitä todennäköisemmin heidän lapsensa kouluttautuu korkealle. Korkeakoulutuksen saavutettavuutta on pyritty edistämään osana nykyistä hallitusohjelmaa.
Tein kouluttautumisen valikoituneisuudesta konkreettisen havainnon, kun viime kesänä osallistuin Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tohtoripromootioon. Matrikkelin pohjalta laskin, että joka viides promovendi, elinuori tohtori, tuli kolmesta pääkaupunkiseudun huippulukiosta.
Etlan helmikuussa julkaisemasta selvityksestä paljastuu, että korkeakoulututkinnot myös yhä useammin kasautuvat samoille henkilöille. Vuonna 2020 aloittaneista opiskelijoista joka kymmenennellä oli aiemmin suoritettuja samantasoisia korkeakoulututkintoja.
Tutkijat havaitsivat, että useamman samantasoisen korkeakoulututkinnon suorittaminen tuottaa vain pieniä tulo- ja työllisyysvaikutuksia. Moninkertaiset tutkinnot kasautuvat erityisesti suomenkielisille, naisille ja niille, joilla on jo varsin hyvä työmarkkinatilanne ennen korkeakoulutukseen palaamista.
Tälläkin tuoreella aikuisopiskelijalla on kolme korkeakoulututkintoa… tosin kaikki eri tasoilta. Moninkertaisen koulutuksen lisäksi Etlan tutkijat ovat havainneet, että aikuiskoulutustuki kasautuu sekin ennestään korkeammin koulutetuille.
Koulutetut hyödyntävät aikuiskoulutustukea
Aikuiskoulutustukea käyttää vuosittain noin 20 000 henkeä. Vain joka viides aikuiskoulutustuen saaja on mies. Muita aliedustettuja ryhmiä ovat matalasti koulutetut ja teollisuuden työntekijät.
Laboren tutkimusjohtaja Tuomo Suhonen kuvaa Sitran blogissa, että koulutuksen taloustieteen yleisten periaatteiden mukaan yhteiset koulutusrahat tulisi kohdentaa siten, että ne edistävät mahdollisuuksien tasa-arvoa ja hyödyttävät yksilön lisäksi yhteiskuntaa innovaatioiden, osaamisen siirtymisen ja parantuneen osallisuuden kautta.
Aikuiskoulutustuki tulisi tällä periaatteella suunnata matalammin koulutetuille ja heille, joiden osaamista ammattirakenteiden muutos uhkaa. Näin aikuiskoulutustuesta vuosittain syntyvälle noin 200 miljoonan euron kustannukselle saataisiin paras yhteiskunnallinen tuotto.
Tästä näkökulmasta voidaan kyseenalaistaa, kannattaako minunkaltaiselleni aikuisopiskelijalle maksaa yhteiskunnan tukea. Koko aikuiskoulutustuki on ollut leikkausuhan alla. Toisaalta on hankala etukäteen tietää, kenen kouluttamisesta ja osaamisen törmäyttämisestä syntyy seuraava huippuinnovaatio! Kerroin edellisessä blogikirjoituksessani, kuinka idearikkain tiimi koostuu mahdollisimman erilaisista ihmisistä. Bisnesluovuuskurssini pienryhmässä olemme syntyneet eri maissa eri vuosikymmenillä, edustamme eri sukupuolia, puhumme eri äidinkieliä ja opiskelemme eri pääaineita. Aikuisopiskelijakin tuo lisäarvoa.
Keksin kuitenkin, mistä koulutusrahoista minäkin olisin voinut luopua.
Lisäraha lähiesihenkilöiden sijaan lähihoitajille?
Muutama vuosi sitten suoritin työn ohessa työnantajan tarjoaman lähiesihenkilötyön ammattitutkinnon. Yllätys oli suuri, kun vuoden koulutuksen jälkeen yhteiskunta palkitsi minut neljän sadan euron suuruisella ammattitutkintostipendillä. Sen vuotuiset kustannukset yhteiskunnalle ovat yli 10 miljoonaa euroa.
Ostin stipendilläni käytetyn valkoisen sähköpianon. Siitä on ollut minulle yksityistä iloa, mutta voin varmuudella sanoa, ettei sointutaidoillani sävelletä seuraavaa yhteiskunnallisesti merkittävää sinfoniaa. Johtamisosaamisesta on kyllä ollut hyötyä työyhteisölleni ja vetämilleni hankkeille. Mutta hyöty olisi ollut saatavissa myös ilman stipendirahaa! Me osallistujat olimme lähtökohtaisesti hyvin motivoituneita ja hakeneet koulutukseen ilman stipendieuron kuvia silmissä.
Tässä tosin astuu samaan ansaan kuin poliitikko, joka huutelee, että olisi valmis luopumaan lapsilisästä, mutta samaan aikaan on hakenut ja nostanut tukea itselleen. Ei ammattitutkintostipendikään hakematta tililleni tupsahtanut. Jos yhteiselle koulutusrahalle etsitään suurinta yhteiskunnallista hyötyä, stipendit kannattaa kenties kohdistaa sellaisille tutkintoon valmistuville aloille, joissa on työvoimapulaa ja pienet palkat. Esimerkiksi lähiesihenkilöiden sijaan lähihoitajille.
Shadia Rask
- Ns. yleissivistävästä koulutuksesta pitäisi luopua ainakin sellaisten oppiaineiden osalta, joita koskevan tiedon jokainen lukutaitoinen pystyy koska tahansa hakemaan itsenäisesti eri tietolähteistä
- Kaikessa koulutuksessa pitäisi korostaa itsenäistä tiedonhakua ja oppimista sen ja oman ajattelun myötä
- Aikuisopiskelun tuen kohdistamisesta olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä
- Koulutus- ja tutkimus & tuotekehitysresursseja pitää kasvattaa sillä niiden avulla saavutetut tulokset luovat pohjan tulevaisuuden taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle hyvinvoinnille, mutta se ei saa tapahtua elinympäristön kustannuksella vaan sitä parantaen
- Ketään ei voi, eikä pidä pakottaa kouluttautumaan oppivelvollisuuden täytyttyä yhteiskunnan tuella tai sitä ilman, koska alhaisen motivaation myötä myös oppimistulokset jäävät alhaisiksi
- Rajallisia koulutusresursseja ei tule hajasijoittaa, vaan ne pitää ainakin korkeakoulutuksen osalta keskittää mahdollisimman tehokkaasti ja siten luoda muutama huippuyliopisto ja ammattikorkeakoulu. Alueellisen tasa-arvon ja kehityksen kannalta on tärkeämpää luoda työpaikkoja kaikille riittävän koulutuksen omaaville kuin tarjota paikallista ja vain keskinkertaista korkeakoulutusta.
Aikuiskoulutusraha on myös sellainen, jonka voisi tykkänään lopettaa. Tästä rahasta osan voisi suunnata työttömien koulutukseen. Vielä nykyäänkin työttömän on vaikea kouluttautua. Joillain kursseilla on mahdollista käydä ja on myös mahdollista käydä ammattikoulussa opintoja. AMK-opinntot sitten menevät jo hankaliksi, koska opiskelijat on tämän maan ainut ryhmä, jota sorretaan. Eihän kukaan työtön halua opiskelijaksi, koska opiskelijana on elämä on taloudellisesti paljon vaikeampaa ja pitää jopa tehdä jotain.
Kommentoi