”Kuinka monta uutta ja luovaa käyttötapaa keksit lusikalle?”
Arkadiankadun luokkaan laskeutuu hiljaisuus, kun me bisnesluovuus-kurssin opiskelijat yritämme keksiä villejä assosiaatioita ja vaihtoehtoja. Keskiviikkoaamun luennon aiheena on luovuuden mittaaminen.
Paluuni koulunpenkille on ollut uutta ja innostavaa, mutta myös muistoja ja kokemuksia vuosien takaa. Vaihtoehtoisten käyttötarkoitusten -testi vie sekin lähes kahden vuosikymmenen ja muutaman kilometrin päähän: Tukholmankadun sairaanhoito-opiston luokkahuoneeseen.
Kun abiturienttina hain ammattikorkeakouluun opiskelemaan toimintaterapiaa, kaksipäiväiset pääsykokeet päättyivät juuri luovuustestiin. Hätäpäissäni heittelin: ”hammasharjalla voi maalata, putsata kaakeleiden saumoja, rapsutella kutiavaa yläselkää…”.
Sain opiskelupaikan viimeiseltä varasijalta ja ryhmämme nuorimpana.
Aikuisopiskelijana olen ryhmämme vanhimpia, enkä niinkään kiinnostunut yksilöllisistä lusikkaideoistani vaan siitä, minkälaiset ryhmät pystyvät tuottamaan mahdollisimman luovaa ja monimuotoista ajattelua?
AJATTELUN MONIMUOTOISUUS ON TULOS, EI TAVOITE
Työyhteisön monimuotoisuus parantaa tutkitusti luovuutta ja innovaatioita. Monimuotoisuudella tarkoitetaan yleensä työntekijöiden erilaisuutta muun muassa iän, sukupuolen, etnisen taustan, kielen, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen, toimintakyvyn ja perhetilanteen näkökulmista.
Monissa organisaatioissa onkin huolestuttu miesenemmistöisistä johtoryhmistä ja vain valkoisista kahvipöydistä. Henkilöstön monimuotoisuutta halutaan ja tarvitaan.
Toisaalta yhä useammin puhutaan myös ajattelun monimuotoisuudesta. Eiväthän kaikki valkoiset, keski-ikäiset heteromiehet ajattele ja edusta samanlaista elettyä elämää! Eikö monimuotoista ajattelua voi syntyä ilman monimuotoista edustusta?
Puurot ja vellit uhkaavat mennä sekaisin. On aivan totta, ettei kukaan meistä ole toisemme kopio ja vain jonkin vähemmistö- tai väestöryhmän edustaja. Jokaisen on myös tärkeää saada itse päättää, mitä viiteryhmää edustaa. Mutta ajattelun monimuotoisuus on monimuotoisen edustuksen tulos, ei itsessään riittävä monimuotoisuustavoite.
Tasa-arvoisessa ja yhdenvertaisessa yhteiskunnassa eri väestöryhmät ovat edustettuina eri työyhteisöissä – ei ainoastaan ajatuksen tasolla. Monimuotoisen ja inklusiivisen työyhteisön tuloksena syntyy monimuotoista ajattelua.
MONIMUOTOINEN TIIMI MUISTAA NAISET JA MUUT POTENTIAALISET UUDET ASIAKASRYHMÄT
Uusien ideoiden lisäksi monimuotoisuuden hyötyihin lukeutuu erilaisten asiakasryhmien tunnistaminen ja tavoittaminen. Kymmenen vuotta sitten kohistiin terveysappeista, joista puuttui kokonaan kuukautiskierron seuranta. Caroline Criado Perezin Näkymättömät naiset -kirjassa (WSOY 2020, suom. Arto Schroderus) on lukuisia vastaavia esimerkkejä, joissa naiset on unohdettu tuotekehityksessä.
Siksi pelkkä ajattelun monimuotoisuuden tavoittelu ei riitä, tarvitaan monimuotoisia tiimejä. Myös lainsäädäntö velvoittaa työnantajaa edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.
Monet organisaatiot ovatkin asettaneet selkeitä tasa-arvotavoitteita. Miesvaltaisilla aloilla on pyritty kasvattamaan naisten osuutta henkilöstössä ja johtajissa. Esimerkiksi TietoEvry pyrkii henkilöstössään 50–50-sukupuolijakaumaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla aikajänteellä Nokia haluaa nostaa naistyöntekijöiden osuuden neljännekseen, ja KONE pyrkii siihen, että yli kolmannes sen johtajista on naisia.
Myös yhdenvertaisuuden eteen tehdään strategista työtä. Helsingin kaupunki on kokeillut rekrytoinneissaan sekä nimetöntä työnhakua että positiivista erityiskohtelua, jolloin tasavertaisista hakijoista voidaan asettaa etusijalle aliedustettuun ryhmään kuuluva.
Myös kauppakeskus Itiksen esimerkki on kiinnostava: se pyrki joitain vuosia sitten tavoittamaan muslimitaustaisia asiakkaita monikielisen ramadan-paastoon ja juhlaan ajoittuvan kampanjan avulla. Idean keksivät muslimitaustaiset markkinointialan ammattilaiset.
YHTEISET PELISÄÄNNÖT YHTEISEN IDEOINNIN PERUSTA
Arkadiankadulla on otettu kuvitteelliset lusikat käteen ja siirrytty pienryhmiin kokkailemaan 25 potentiaalista kiertotalousideaa. Apulaisprofessori muistuttaa suhdeluvusta: tarvitaan 3 000 ideaa synnyttämään yksi menestystarina!
Viikoittain kokoontuva pienryhmämme on syntynyt eri maissa eri vuosikymmenillä, edustaa eri sukupuolia, puhuu useita eri äidinkieliä ja opiskelee eri pääaineita. Ryhmäämme kuuluu paitsi Hankenin kauppatieteilijöitä ja yritysvastuuopiskelijoita, myös Arcada-ammattikorkeakoulun insinööriopiskelijoita. Ajattelemme monimuotoisesti, koska olemme monimuotoinen porukka.
Ensimmäisellä tapaamiskerrallamme ei kuitenkaan pyritty vielä luovuuteen vaan yhteisten pelisääntöjen luomiseen. Kun tiedämme konkreettisesti, miten työskentelemme yhdessä, on turvallisempaa heittäytyä ideoimaan. Pelkkä erilaisuuden olemassaolo ei tuota loistoideoita, siihen tarvitaan myös hyvää johtamista ja psykologista turvallisuutta. Psykologisesti turvallisessa ryhmässä uskaltaa yrittää ja erehtyä ilman nolatuksi tulemisen pelkoa. Jokainen saa olla oma itsensä.
Opintoviikon päätteeksi riennämme eri elämäntilanteista riippuen niin Vanhalle opiskelijajuhliin kuin kotiin vanhemmaksi. Ensi viikolla jatketaan taas yhdessä ideointia!
Shadia Rask
Kommentoi