Millaisiin turhuuksiin pulitat rahaa miltei huomaamatta?

Kun maanantaiaamuna lähdin kotoa opettamaan luovaa kirjoittamista, tajusin pysäkille päästyäni, että olin myöhästynyt raitiovaunusta. Seuraava ysin ratikka saapuisi vasta kahdeksan minuutin kuluttua.

Hyppäsin hädissäni seiskan ratikkaan, matkustin yhden pysäkinvälin Kamppiin ja ryntäsin lähimpään taksiin. Ja: tadaa! Yhtäkkiä olin 11,40 euroa köyhempi kuin vielä vartti sitten.

Jos olisin noussut sängystä ajoissa, olisin ehtinyt oppitunnille myös julkisilla.

Oivallukseni innoittamana päätin listata tähän muutamia muitakin asioita, jotka syövät rahaa pankkitililtäni – toisinaan aivan turhaan. 

1. Liiallinen ulkona syöminen sekä take away -ateriat

Koska olen täysin lahjaton – ja laiska – kokkaaja, välttelen ruuanlaittoa viimeiseen asti. Käyn melko matalalla kynnyksellä syömässä ulkona tai haen jostakin ravintolasta take away -aterioita. Välillä tuo tottumus harmittaa, sillä itse tehty ruoka tulisi halvemmaksi. Ja varmaan monesti myös terveellisemmäksi (ainakin, jos kokkaajana on joku muu kuin minä). 

2. Vesipullot sekä pikavälipalat ja muut herkuttelut

Olen ihminen, joka tarvitsee vesipullon mukaansa, minne tahansa menenkin. Usein käytän samaa muovipulloa monia kertoja, vaihdan siihen vain tuoreen veden. Mutta eräänä päivänä vesipullo jää kotiin, jolloin on ostettava Alepasta uusi. Ja seuraavana päivänä sama toistuu. On mentävä R-kioskiin. Ja niin edelleen.

Myös äkillinen pikkunälkä aiheuttaa rahanmenoa. Kahvilassa karjalanpiirakka voi maksaa ehkä kolmekin euroa, ja siihen päälle ostettaneen vielä muutaman euron tee sekä ehkä myös pieni bebé-leivos. Ja: voilá! Kohta pankkitililtä onkin jo huvennut kymmenisen euroa! 

3. Myöhästymismaksut kirjastoihin

Vaikka saan kirjastosta muistutuksia lähestyvästä eräpäivästä, en aina siltikään muista uusia lainojani. Toinen vaihtoehto on, että uusin niitä jokseenkin ahkerasti, jopa niin monia kertoja, että uusimisia on kertynyt liikaa. Siinä vaiheessa teokset pitäisi jo palauttaa kirjastoon, mutta en välttämättä saa tehtyä sitä ajoissa.

Myöhästymismaksut harmittavat suuresti, sillä ne olisivat niin helposti vältettävissä.

4. Höpsöt heräteostokset

Tiedättekö sen tunteen, kun haluaa aivan välttämättä ostaa jotakin? Ihan sama, mitä. Jotta tulisi parempi fiilis. Tietenkään sitä ei koskaan tule, ei ainakaan tavaroita haalimalla – mutta sitä me emme koskaan muista.

Heräteostosten määrä, laatu ja hinta riippuvat henkilöstä ja hänen varallisuudestaan. Jollekulle uusi kiiltävä Mersu voi olla hupsu heräteostos, toiselle puolestaan 60 euron hintainen kasvorasva, jonka pitäisi muka nuorentaa ihoa. Mutta mitään ei sittenkään tapahdu, rypyt pysyvät paikoillaan. Ja vanheneminen etenee. 

5. Juoksevat maksut, jotka voisi lakkauttaa

Asunnon ostamisen yhteydessä vaihdoin pankkia, mutta en ole vieläkään (yli vuoden jälkeen) saanut aikaiseksi lakkauttaa kahta vanhaa tiliäni. Jotenkin tuntuu turvalliselta, että ne ovat yhä olemassa, joskin melko tarpeettomina. Toista käytän nykyään vain erään tietyn e-laskun maksamiseen, mikä on tietysti älytöntä.

Kyseisestä tilistä menee kuukausittain pieni palvelumaksu. Toisella tilillä, jota en enää lainkaan ole tarvinnut, on tapahtunut jotakin viimeksi vuonna 2020. On mennyt lähdeveroa, mutta olen saanut myös hyvityskorkoa.

Joka tapauksessa tuntuu turhalta maksaa palvelumaksua mistään sellaisesta tilistä, jota olen käyttänyt enää vain minimaalisen vähän ja jonka voisin yhtä hyvin jo lopettaa.

Joku puolestaan saattaa pulittaa turhaan rahaa vaikkapa johonkin suoratoistopalveluun, jota ei enää tule hyödynnettyä tai johonkin kuntosaliin, jossa hän käy nykyään vain unissaan.

***

Kun tutkailen yllä olevaa listaani, havaitsen, että turhan rahanmenon taustalla on usein varsin inhimillisiä piirteitä ja heikkouksia. Näitä ovat muun muassa laiskuus, huolimattomuus, saamattomuus ja unohtelu.

”Aivot ohjaavat meitä säästämään energiaa – tätä voi kutsua myös laiskuudeksi – jotta sitä olisi varastossa todellisen vaaran tai tarpeen varalta”, todetaan Unna Lehtipuun ja Terhi Majasalmen kirjassa Rikastamo (2018), jossa käsitellään muun muassa omaan rahasuhteeseen liittyviä asioita.

Tätä blogipostausta kirjoittaessani pohdin, että voisi olla hyödyllistä kehittää itsessään rahankäytön kannalta tärkeitä ominaisuuksia: tarkkuutta, aikataulutusta, suunnitelmallisuutta sekä arjen askareisiin liittyvää huolellisuutta.

Lehtipuun ja Majasalmen kirjassa muistutetaan, että hyvässä talouden hoidossa kannattaa asettaa itselleen konkreettisia tavoitteita ja osatavoitteita – ja myös palkita itsensä, sillä ”aivot rakastavat palkintoja”. Esimerkkinä esitellään tilanne, jossa henkilöllä on pitkän tähtäimen päämääränään säästää ja sijoittaa vähintään 15-20 prosenttia tuloistaan kuukausittain seuraavan kymmenen vuoden ajan. Siihen päästäkseen voi kirjan mukaan asettaa alkajaisiksi tällaisen osatavoitteen:

”Kolmen kuukauden kuluttua olen vähentänyt nykyisiä kulujani 10 prosenttia irtisanomalla turhia kuukausimaksuja, kilpailuttamalla asuntolainat, vakuutukset, kännykkäsopimukset ja sähkösopimukset. Perun yhden lehtitilauksen ja käyn lukemassa lehteä kirjastossa. Ruokakaupassa valitsen tarjoustuotteita aina kun mahdollista.”

Näistä vinkeistä voi saada hyviä ideoita säästämiseen ja vaurastumiseen – ja samalla myös turhan rahanmenon välttämiseen.

Ja jos tavoitteissaan onnistuu, ainahan voi silloin tällöin palkita itsensä vaikkapa yhtäkkisellä taksikyydillä – tai kiinalaisesta ravintolasta haetulla Kung Po -annoksella.

Taina Latvala