Näin taannoin itsestäni ja puolisostani kolme vuotta vanhan kuvan Facebook-muistoissa. Seisomme Venetsiassa jollakin kapealla kujalla ja hymyilemme kameralle, päässäni on uusi valkoinen lierihattu ja olallani samaiselta matkalta ostettu värikäs käsilaukku. Taustalla näkyy pastellinsävyinen keltainen talo, ja sitä vastapäätä hennon vaaleanpunaisen rakennuksen rosoinen rappaus.
Matkakuvia katsoessa tulee aina hirveä ikävä reissuun. Viimeksi olen käynyt ulkomailla kesällä 2019, jolloin lensimme pariksi päiväksi Roomaan ja junailimme sieltä Napoliin ihmettelemään skootterien hurinaa ja merentuoksuisia kortteleita.
Tällä hetkellä tuo kaikki tuntuu kuin toiselta elämältä. Maailmanlaajuinen koronaviruspandemia katkaisi matkustushaaveilta siivet kertaheitolla keväällä 2020.
Viime aikoina olen kuitenkin huomannut sosiaalisessa mediassa jo joitakin matkakuvia, paluuta jonkinasteiseen normaaliin. Olen nähnyt kuvavirrassani kreikkalaisen uima-altaan turkoosit kaakelit, Times Squaren mainoskyltit, Fontana di Trevin suihkulähteen.
Mietin, milloin uskaltaisin itse seuraavan kerran lähteä ulkomaille. Etsiskelin tietoa ulkoministeriön sivuilta ja huomasin, että EU- ja Schengen-alueelle matkustettaessa tulee noudattaa ”erityistä varovaisuutta”. Noiden alueiden ulkopuolelle kohdistuvaa tarpeetonta matkustamista suositellaan välttämään, ”poikkeuksena maat, joiden osalta hallitus on poistanut maahantulon rajoitukset”.
Kaikkea matkustamista Brasiliaan, Etelä-Afrikkaan ja Intiaan kehotetaan edelleen välttämään.
Ulkoministeriön sivuilta voi halutessaan tutkailla myös maakohtaisia matkustustiedotteita.
Itse tutkailin heti muun muassa Italian ja Saksan tiedotteet. Silti tiedän jo nyt, etten uskalla vielä lähteä reissuun. Olen saanut koronavirusrokotteen ensimmäisen annoksen huhtikuussa, mutta tietysti virus pelottaa edelleen. Matkustusintoa laimentavat myös viime aikoina uutisoidut EM-kisaturistien Pietarista Suomeen tuomat koronatartunnat.
Toistaiseksi taidan vain muistella menneitä ulkomaanpyrähdyksiä.
Pandemia-aikana olen kaivannut matkustamisesta eniten sitä taianomaista tunnetta, kun herään ensimmäisenä aamuna hotellin sängystä, puhtaista lakanoista, vieraassa kaupungissa täynnä mahdollisuuksia.
Kaipaan sitä hetkeä, kun avaan huoneen ikkunaluukut ja kurkistan kadulle. Joku ehkä kuivattelee pyykkejä vastapäisellä parvekkeella, turistit lompsivat ohitse sandaaleineen ja kauppakasseineen, kulkukissa puikkelehtii hellehamekkojen välistä omiin seikkailuihinsa.
Ikävöin eläväisiä leipomoita, laventelikauppoja, kahviloita, jäätelökioskeja, vohvelikojujen tuoksua, kirjakauppoja joiden hyllyistä voi löytää unohtumattomia aarteita. Venetsiasta muistan lämmöllä myöskin maagiset naamioputiikit, kullanhohtoiset ja upeasti koristellut taideteokset, joista kullakin oli oma ilmeensä.
Nyt joudun jonkin aikaa odottamaan, ennen kuin astun seuraavan kerran lentokoneeseen.
Toki planeettakin kiittää, kun nyt toistaiseksi suosin matkailua kotimaassa.
Vaikuttaisi myös siltä, että joissakin ulkomaisissa turistikohteissa ainakin jotkut paikalliset ovat jossain määrin nauttineet aiempaa rauhallisemmasta menosta kotikaupungeissaan. Tällainen vaikutelma tuli esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkelista, jossa kerrotaan Barcelonan massaturismin varjopuolista: melusta, roskasta ja tungoksesta. ”Tämä on Barcelonan paradoksi: ilman turisteja se nukkuu mutta turistien kanssa tukehtuu”, jutussa todetaan.
Ylen jutun mukaan mukaan Venetsiassa niin ikään toisaalta toivotaan matkailun elpymistä, mutta toisaalta yltiöpäisen massaturismin paluu pelottaa.
Täytyy myöntää, että ajatus Suomeen jäämisestä tuntuu jossain määrin helpottavaltakin. Matkustaminen maksaa, eikä minusta ole koskaan tuntunut kovin kivuttomalta katsella, kuinka pankkitililtä katoaa hetkessä useita satasia lentoihin ja yöpymisiin.
Mihin sitä sitten Suomen suvessa suunnistaisi? Yhtenä päivänä huomasin kirjoittavani Googleen niinkin jännittävät hakusanat kuin ”Etelä-Pohjanmaa tapahtumat”.
Mutta varovainen täytyy olla synnyinseuduillaankin. Keskiviikkona luin Ylen sivuilta otsikon "Himoksen juhannustapahtumasta useita tartuntoja ja altistumisia ympäri Etelä-Pohjanmaata".
Parempi siis olla lakeuksillakin niin sanotusti siipiänsä myären.
Taina Latvala
Blogista on poistettu linkki Lapuan Sanomien juttuun Himoksen juhannustapahtuman tartuntaketjuista (juttu maksumuurin takana). Tilalla on linkki samaa aihetta käsittelevään Ylen uutiseen.
Kommentoi