Hallitusten asuntopolitiikka on ollut viimeiset kolme vaalikautta johdonmukaista: vain vuokraaminen on kaunista.
Tämä on näkynyt selvästi asumisen tukien kehityksessä.
Vuokra-asumiseen valtaosin suuntautuvat asumistuet ovat paisuneet kuin pullataikina. Vuodesta 2011 vuoteen 2023 asumistukien kokonaismäärä on kaksinkertaistunut 1,2 miljardista 2,4 miljardiin euroon.
Samaan aikaan omistusasujille kohdistunut asuntolainojen korkovähennys on poistettu kokonaan. Vuonna 2011 asuntolainojen korkovähennyksen verotuki oli vielä 0,5 miljardia euroa, vuonna 2023 pyöreä nolla.
* * *
Isompaa mekkalaa ei ole asiasta syntynyt, sillä korkovähennyksen asteittainen poistaminen kävi matalien korkojen aikana petollisen helposti.
Vuodesta 2012 alkanut korkovähennyksen asteittainen leikkaaminen eteni rinta rinnan korkojen laskun kanssa. Vuosina 2016-2021 vuoden euribor oli jo laskenut alle nollan, jolloin asuntovelallinen maksoi lainoistaan enää pelkän marginaalikoron.
Harva piti näinä vuosina korkokustannuksiaan erityisen korkeina, eikä asteittain pois höyläytyvää korkovähennystä huomannut monikaan kaivata.
Vuonna 2022 kaikki muuttui, kun korkotaso lähti vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen jyrkkään nousuun. Vuoden 2023 alussa 12 kuukauden euribor oli noussut jo reilusti yli kolmeen prosenttiin, mikä marginaalin kanssa nostaa asuntolainan koron helposti neljään prosenttiin.
* * *
Pitäisikö asiaan jotenkin reagoida?
Minusta tässä tilanteessa on syytä miettiä ainakin kuluvalla vaalikaudella toimeenpannun viimeisimmän korkovähennyksen leikkauksen onnistumista.
Kun nykyinen hallitus päätti vuonna 2019 jäljellä olevan vähennyksen poistamisesta kokonaan vaalikauden loppuun mennessä, euriborit olivat yhä tukevasti miinuksella. Epäilen vahvasti, että tätä päätöstä olisi tehty, jos tiedossa olisi ollut korkojen äkkinäinen pystysuora nousu vaalikauden loppupuolella.
Seuraavan hallituksen voikin olla perusteltua reagoida tilanteeseen palauttamalla osittain asuntolainojen korkovähennys.
Jos esimerkiksi asuntolainojen koroista 25 prosenttia oikeuttaisi ensi vaalikaudella korkovähennykseen, palattaisiin vain takaisin kuluvan vaalikauden alun tasoon. Verotuen määrä olisi nykyisellä korkotasolla reilut 200 miljoonaa euroa vuodessa.
Tällainen maltillinen vastaantulo viestittäisi siitä, että poliittiset päättäjät tunnistavat asuntosäästäjien ahdingon ja haluavat sitä edes hieman lievittää.
* * *
Asuntolainojen korkovähennystä arvostellaan usein aika teoreettisin perustein. Silloin kuitenkin helposti unohtuu korkovähennyksellä ollut laajempi yhteiskunnallinen tehtävä.
Omistusasuminen on suomalaisten yleisimmin toivoma asumismuoto, joten on tärkeää edistää kansalaisten laajapohjaista mahdollisuutta osallistua ostajana asuntomarkkinoille.
Korkovähennys paransi asuntolainaa tarvitsevien asunnonostajien suhteellista asemaa asuntomarkkinoilla suhteessa sijoittajiin, perintöjä saaviin tai muutoin valmiiksi varakkaisiin henkilöihin.
Asuntosäästäminen asuntolainaa hyväksikäyttäen mahdollistaa omistusasumisen vaihtoehtona myös niille, joiden varallisuus ei muutoin tee oman kodin hankkimista mahdolliseksi. Se on hyvä ja edistämisen arvoinen asia.
Teemu Lehtinen
Kommentoi