Hallituksella oli kova halu ja tarve päättää budjettiriihessä jostakin uudesta verosta – edes yhdestä.
Ongelma vain oli, ettei mitään sopivaa veroa ollut näköpiirissä.
Pitkään tyrkyllä oli ajatus asettaa ulkomaisten rahastojen ja muiden osinkoveroista vapautettujen yhteisöjen saamille osingoille 5 prosentin lähdevero. Tämä kaatui lopulta omaan mahdottomuuteensa.
Viimeinen naula lähdeveron arkkuun oli ammattiliittojen ja muiden yleishyödyllisten yhteisöjen rajaaminen veron ulkopuolelle. Ulkomaiset osingonsaajatkin olisivat käytännössä usein lähdeveron välttäneet.
Lähdevero olisi lopulta jäänyt rasittamaan lähinnä sijoitusrahastoja ja eläkerahastoja.
Ajatus tavallisiin rahastosäästäjiin sekä tulevaisuudessa työeläkettä saaviin tähdätystä veronkiristyksestä oli sen verran groteski, että koko hankkeen kaatuminen ei ollut lopulta yllätys.
Hallitus siis kuuli kritiikkiä ja ymmärsi vetää tämän kohtuuttoman ja verojärjestelmään sopimattoman kiristysideansa ylle henkselit.
Mutta tästä päästään takaisin hallituksen haluun päättää budjettiriihessä edes jostain uudesta verosta.
Jos osinkojen lähdevero ei onnistu, niin mikä sitten?
Ratkaisuksi siilautui aiemmin jo kertaalleen hylätty maastapoistumisvero.
***
Jo hallitusohjelmassa oli päätetty tehdä selvitys luonnollisten henkilöiden maastapoistumisverosta.
Valtiovarainministeriö teki työtä käskettyä. Selvityksen mukaan veromalliin liittyi useita puoltavia näkökohtia, mutta toisaalta myös lukuisia veron käyttöönottoa vastaan puhuvia haasteita ja ongelmia.
Veromalli monimutkaistaisi Suomen verojärjestelmää ja siitä aiheutuisi hallinnollista vaivaa ja kustannuksia. Siitä huolimatta veron tuotto jäisi luultavasti vaatimattomaksi. Haitallisia vaikutuksia oli nähtävissä Suomen kilpailukykyyn, kiinnostavuuteen sijoituskohteena, maahan- ja maastamuuttoon sekä taloudelliseen tehokkuuteen.
Ruotsissa vastaavaa veromallia oli myös ehdotettu, mutta tarkemman harkinnan ja lausuntopalautteen perusteella sen käyttöönotosta oli siellä luovuttu.
Ei ollut yllättävää, että valtiovarainministeriö piti selvityksensä perusteella järkevänä tässä vaiheessa seurata asiaa ja kansainvälisen tilanteen kehitystä. Välittömiin lainsäädäntötoimiin ei kannattanut ryhtyä.
Kuluvan vaalikauden osalta asian piti siis olla käytännössä tässä.
Vaan toisin kävi, kun syyskuun budjettiriihessä oli poliittinen tarve päättää edes jostakin uudesta verosta.
Jo kertaalleen hyllytetystä maastapoistumisverosta puhallettiin pölyt, ja päätettiin säätää sellainen vuonna 2023 käyttöönotettavaksi.
***
Nyt on sitten haasteena säätää maastapoistumisvero sellaisessa muodossa, että siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa ja edes jonkin verran hyötyä.
Varmaa on vain, että verokonsulttien jo valmiiksi lihavat tilauskirjat pullistuvat entisestään.
Yleisemmin on huolestuttavaa, jos uusia verolakeja halutaan väen väkisin säätää ilman viileää harkintaa ja vastoin lainvalmistelusta vastaavien asiantuntijoiden selkeää kantaa.
Uusia veroja ei pitäisi roiskia puhtaasti fiilispohjalta. Ainakaan, jos ei haluta sutta ja sekundaa.
Teemu Lehtinen
Kolumni ilmestyy Taloustaidossa 6.10.2021.
Kommentoi