Koronakriisi on kiihdyttänyt jakovaltion rattaat jälleen uusille huippukierroksille.
Viiden lisätalousarvion jäljiltä valtion velanotto on paisumassa tänä vuonna 17,6 miljardiin euroon. Lopullinen luku sekään ei ole, sillä kuudeskin lisätalousarvio on jo valmisteilla.
Vuonna 2021 massiivista menoelvytystä jatketaan. Valtiovarainministeriön kesällä julkaisema budjettiehdotus on jo valmiiksi seitsemän miljardia euroa alijäämäinen.
Koko hallituksen budjettiriihi pidetään syyskuun puolivälissä, ja tuskin menohalut ovat silloinkaan vähenemään päin.
Hallituksen tähänastisen linjan mukaisesti kaikessa tässä elvytyksessä ollaan satsaamassa hyvin yksipuolisesti pelkästään menojen lisäämiseen.
Jakovaltion lähestyviin huippuhetkiin voidaan lukea myös EU:n elvytyspaketin kautta Suomeen kiertävät kolme miljardia euroa, kun saamme Suomen maksuosuudesta puolet takaisin.
Menoelvytystä siis riittää, veroelvytys on toistaiseksi loistanut poissaolollaan.
***
Erilaisten etuuksien jakaminen on poliittisen toiminnan ikiaikaista ydinaluetta. Jakovaltion pyörittäminen tuntuu olevan aina yhtä houkuttavaa ja koukuttavaa.
Jakovaltiolla tarkoitan tässä yksipuolista keskittymistä etuuksien lisäämiseen, julkisiin investointeihin ja julkisten palvelujen parantamiseen ilman, että kannetaan huolta niiden rahoituksesta ja muusta yhteiskunnasta.
Jakovaltiossa huolehditaan siis lähinnä kakun jakamisesta, ei niinkään sen leipomisesta.
Jarrua ylenmääräiseen jakamisintoon tulee tavallisesti talouden realiteeteista. Jotta voi jakaa lisää, pitää olla lisää jaettavaa.
Tämä ohjaa toivottavasti päättäjiä pohtimaan myös työllisyyden parantamisen ja kilpailukyvystä huolehtimisen kaltaisia asioita. Kakun leipojatkin tarvitsevat tilaisuutensa.
***
Valtio ei itse luo kasvua, mutta voi parhaimmillaan edistää ja pahimmillaan tukahduttaa sitä.
Ehkä olennaisinta onkin jokaisen päättäjäpolven huomata, että vastaus kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin ei aina löydy julkiselta sektorilta.
Kaikkea hyvää ei tarvitse rahoittaa julkisista varoista, eikä kaikista tavoitelluista asioista voi laatia lakeja ja normeja.
Julkisista investoinneista on helppo tehdä näyttäviä poliittisia päätöksiä, mutta yksityiset investoinnit taitavat lopulta olla vielä parempi mittari kulloisenkin hallituksen onnistumiselle.
Tasapainoisesti kasvavassa ja kehittyvässä yhteiskunnassa jää riittävästi tilaa myös yksityiselle kulutukselle ja investoinneille. Silloin julkinen sektorikin voi pitkäjänteisesti paremmin.
Budjettiriihessä kannattaakin pitää ylenmääräiset jakohalut kurissa ja keskittyä kasvun edistämiseen ja työllisyyttä parantaviin toimiin. Näin jo ihan jakovaltion itsensäkin takia.
Teemu Lehtinen
Kolumni ilmestyy Taloustaidossa 9.9.2020.
Kommentoi