Veronmaksajien Vero2024 -tapahtumassa minulla oli tilaisuus jutella monen tapahtumavieraan kanssa. Jotkut heistä kummastelivat tämän vuoden kiinteistöverojaan. Verot olivat kiristyneet oudosti.
Kerroin, että syy yllättävään nousuun on varmaankin maapohjan kiinteistöveron pakkokiristyksessä, joka esimerkiksi Helsingissä korotti tonttien veroa peräti 40 prosenttia ja Espoossakin 30 prosenttia.
Kunnallisia päättäjiä on tästä rajusta veronkiristyksestä kuitenkin turha syyttää, sillä vaikka kiinteistövero tilitetään kunnalle, mainittu pakkokiristys on hallituksen ohjelmassaan linjaama ja eduskunnan päättämä.
Tonttien osalta kiinteistöveron alaraja korotettiin 1,30 prosenttiin aiemmasta 0,93 prosentista vuonna 2024. Valtaosa Suomen kunnista pakotettiin korotukseen, vaikka niillä ei olisi ollut siihen sen paremmin tarvetta kuin haluakaan.
Mitään varsinaista asiaperustetta tälle pakkokiristykselle ei ollut. Velkaisen valtion talouteen korotuksella ei ole mitään vaikutusta, ja kaikki kunnat olisivat ilman pakotettua alarajan korottamistakin pystyneet halutessaan nostamaan veroprosenttejaan.
* * *
Lisää outoja kiinteistöveroja saattaa olla luvassa vaalikauden loppupuolella.
Uusi hallitus nimittäin jatkaa viime vaalikaudella kritiikkiryöpyn jälkeen kaatunutta kiinteistöverotuksen arvostamisuudistusta.
Edellisen hallituksen lausuntokierrokselle lähettämä uudistusluonnos oli silloisen hallitusohjelman vastainen. Uudistus ei olisi saanut johtaa kohtuuttomiin muutoksiin kenenkään kiinteistöverossa.
Asumisen verotus olisi kuitenkin kiristynyt luonnoksen puutteellisten arvioidenkin mukaan sadoilla tuhansilla kansalaisilla jopa sadoilla euroilla vuodessa. Lisäksi oli varteenotettava riski verotuksen kiristymisestä vielä huomattavasti laajemmin ja enemmän, kuin luonnoksen tarkasteluissa arvioitiin.
Vaikutusarvioiden pohjana oli epärealistinen oletus, että kaikki kunnat muuttaisivat omatoimisesti kiinteistöveroprosenttejaan laskennallisten arvostusmuutosten perusteella.
Alueelliset vaikutusarviot oli tehty vain karkeasti postinumeroalueittain. Näinkin tarkasteltuna keskimääräiset muutokset olivat huolestuttavan suuria. Postinumeroalueiden sisäisistä eroista ei kuitenkaan tiedetty mitään, yksittäisistä kiinteistöistä puhumattakaan.
Luonnoksen perusteella oli myös mahdotonta arvioida, kuinka hyvin esitetyllä uudella kiinteistöjen arvostusmenetelmällä ja hinta-aineistolla onnistuttiin käytännössä selvittämään kiinteistöjen käyvät arvot riittävällä tarkkuudella.
Verotuksen äkillisen kiristymisen hillitsemiseksi esitettiin tehotonta muutosrajoitinta, joka oli lisäksi rajattu vain kolmeksi vuodeksi.
Lyhyesti sanottuna: asumiskustannuksiin suuresti vaikuttavat kiinteistöverot olisivat kiristyneet monilla rajusti, ja pulpahtaneet kaikille kuin taikurin hatusta.
* * *
Nyt siis uusi hallitus on jatkamassa tätä edeltäjältään kesken jäänyttä uudistusta.
Hallitusohjelmassa luvataan taas muutosten olevan kohtuullisia kiinteistönomistajille, ja pitkistä siirtymäajoistakin on puhetta.
Tällä kertaa kohtuullisuudesta huolehtiminen on kuitenkin vielä entistäkin suurempi haaste.
Eduskunta nimittäin edellytti alussa mainitun pakkokiristyksen hyväksyessään, että ”maapohjan kiinteistöveron alarajan muutos otetaan huomioon, kun arvioidaan kiinteistöverotuksen arvostamisuudistuksesta aiheutuvien muutoksien kohtuullisuutta kiinteistöjen omistajille pitkällä aikavälillä.”
Hallituksen on luonnollisesti noudatettava eduskunnan lausumaa arvostamisuudistusta valmistellessaan.
Kaikkien suomalaisten asumiskustannuksiin vaikuttava kiinteistövero on liian tärkeä asia hätiköiden ja puutteellisilla vaikutusarvioilla eteenpäin runtattavaksi. Tarpeen vaatiessa uusi aikalisä ja perusteellinen jatkovalmistelu on hyvä ja turvallinen vaihtoehto.
Teemu Lehtinen
Kommentoi