Yhdysvalloissa matkatessa tuntuu aina jotenkin yllättävältä, miten rauhallisia, ystävällisiä ja avuliaita kaikki kohtaamani ihmiset ovat. Ihan kuin Suomessa.
Sosiaalisesta ja tavallisesta mediasta alati pursuava identiteettipolitiikka ja kiivas yhteiskunnallinen vastakkainasettelu loistavat poissaolollaan. Ei repiviä kulttuurisotia eikä poliittista raivoa.
Silti samassa maassa valmistaudutaan jälleen raastavaan vaalivuoteen, jonka lopuksi koko maailma saa jännittää, saavutetaanko äänestyksen lopputuloksesta yhteisymmärrystä.
Tällä hetkellä todennäköisimmältä vaikuttaa Joe Bidenin ja Donald Trumpin uusintaottelu. Viimeksi se päättyi niukasti mutta kuitenkin selvästi demokraattien ja Bidenin voittoon.
Vaalit ratkaisivat kahden pääpuolueen väliin jäävät maltilliset äänestäjät, jotka silloin päätyivät laajasti tukemaan demokraatteja. Ensi syksynä voi hyvin olla toisin.
Tämä poliittisella keskikentällä seilaava maltillinen joukko – kutsutaan heitä tässä vaikkapa malttikansaksi – koostuu suurelta osin esikaupungeissa asuvista koulutetuista amerikkalaisista.
On jossain määrin paradoksaalista, että juuri tämä poliittisesti vähiten aktiivinen osa äänestäjistä ratkaisee taas ensi marraskuussa sen, kumpi poteroihinsa jumittuneista pääpuolueista tarttuu vallankahvaan.
* * *
Suomessakin on minusta havaittavissa hieman samantapainen ilmiö. Ajan henki ja vaalien pääteemat vaihtelevat, ja niiden mukana keskikentän maltilliset liikkuvat äänestäjät kallistavat vaalit aina jonkun eduksi.
Viime eduskuntavaaleissa malttikansan viisari heilahti vaihteeksi porvaripuolelle. Syitä on varmasti monia, mutta itse veikkaan talousasioilla olleen tällä kertaa suuri vaikutus lopputulokseen.
Moni suhtautui edelliseen hallitukseen muutoin yleisellä myötämielellä, mutta karsasti usein kevytmieliseltä vaikuttanutta taloudenpitoa. Lopulta mitta tuntui täyttyneen jatkuvaan rahanjakoon, jolle ei ollut näköpiirissä loppua.
Malttikansa ratkaisee meilläkin, ja tällä kertaa se halusi toimenpiteitä velkaantumisen hillitsemiseksi.
Seuraavissa eduskuntavaaleissa kaikki voi olla taas toisin, riippuen ajan haasteista ja hengestä.
* * *
Mutta nyt suomalaiset suuntaavat vaaliuurnille valitsemaan maalle seuraavaa presidenttiä.
Presidentinvaaleissa pääteemoja ovat ulkopolitiikka ja turvallisuus, joissa suomalaiset ovat hyvin laajasti samanmielisiä.
Ajan haasteita ja henkeä ei tarvitse näissä vaaleissa isommin miettiä. Suomen päähaaste on nyt sotaisa Venäjä, jonka aggressiot meidän on kaikki syy kohdata mahdollisimman yksituumaisina.
Mitään aihetta riitaisiin vaaleihin ei siis ole, ja se on tällä kertaa erityisen hyvä asia.
Valinnan varaa meillä kyllä on, sillä kansalaisia suorastaan hemmotellaan monilla pätevillä ja kokeneilla ehdokkailla. Kuka lopulta valitaankin, niin hyvin valittiin.
Teemu Lehtinen
Kommentoi