Tulevien hallitusneuvotteluiden näkymiä arvioitaessa on tapana korostaa hallituksen muodostamista yrittävien puolueiden välisiä suuria erimielisyyksiä.
Niitä varmasti tälläkin kertaa riittää, niin kuin aina koalitiohallituksia muodostettaessa.
Toisaalta puolueiden linjauksista löytyy myös ehkä yllättävänkin paljon asioita, joista kaikki ovat samaa mieltä.
Kaikki eduskuntapuolueet – siis riippumatta siitä, päätyvätkö lopulta hallitukseen vai oppositioon – tuntuvat olevan varsin yksimielisiä siitä, että lähivuosina työllisyyden parantaminen on hyvin tärkeää. Välitavoite 75 prosentin työllisyysasteesta allekirjoitetaan yleisesti. Talouskasvunkin olisi kaikkien mielestä hyvä jatkua.
Ihan hyviä tavoitteita, mutta hallitusohjelmaan tarvitaan myös uskottavat keinot näihin tavoitteisiin pääsemiseksi.
***
Hallitusohjelmassa on talous- ja veropolitiikan osalta olennaista selvästi ilmaista, minkä perusperiaatteiden pohjalta politiikkaa seuraavat neljä vuotta harjoitetaan.
Parhaimmillaan selkeät ja hyvät päälinjat ankkuroivat lukuisat yksittäiset muutokset ja toimenpiteet osaksi laajempaa kokonaisuutta, joka on johdonmukainen ja luottamusta herättävä.
Mitä siihen hallitusohjelmaan sitten pitäisi laittaa?
Seuraavan hallituksen talous- ja veropolitiikan rungoksi sopisivat seuraavat neljä ankkuriperiaatetta:
1) Verotuksen yleistä tasoa alennetaan maltillisesti, kevennyksiä enemmän kuin kiristyksiä
2) Ansiotulojen verotusta kevennetään kautta linjan, kaikilla tulotasoilla
3) Kestävyysvajetta puretaan rakenneuudistuksilla
4) Julkista taloutta sopeutetaan tarvittaessa menosäästöillä
***
Miksi juuri nämä periaatteet ovat tärkeitä?
Kansantalouden veroasteen nousuun saatiin käänne päättyneellä vaalikaudella, kun verotuksen jatkuvat kiristykset taitettiin kevennyksiksi. Tulokset ovat hyviä. Kotimainen kysyntä on palkkamaltista huolimatta vahvistunut. Kansantalous on edellisen vaalikauden supistumisen jälkeen kääntynyt vahvaan kasvuun. Työllisyys paranee. Julkista taloutta on onnistuttu tasapainottamaan. Veropolitiikka on osaltaan tukenut tätä vahvaa talouskehitystä. Alkavalla vaalikaudella verotuksen yleistä tasoa on hyvä edelleen maltillisesti alentaa, eikä veroaste saa ainakaan kääntyä uudestaan nousuun.
Ansiotulojen verotuksen laajapohjainen keventäminen on puolestaan paras tapa kannustaa työntekoa, ahkeruutta, yrittämistä, osaamisen kartuttamista ja uralla etenemistä. Se on avain ostovoiman ja yksityisen kulutuskysynnän kohenemiseen myös maltillisten palkkaratkaisujen oloissa. Suomen on oltava kilpailukykyinen palkkaverotuksessa. On verotettava mieluummin haittoja kuin hyödyllisiä asioita, kuten työntekoa. Alkavalla vaalikaudella on siksi syytä keventää ansiotulojen verotusta kautta linjan, kaikilla tulotasoilla.
Julkiseen talouteen kohdistuu pitkällä aikavälillä väestön ikääntymisestä aiheutuva kestävyysvaje, jota on hyvä purkaa rakenteita uudistamalla. Edellisen hallituksen sote-mallin kaaduttua sosiaali- ja terveyspalveluja on kehitettävä niin, että julkisten palvelujen tuottavuus kohenee tinkimättä palveluiden laadusta. Sosiaaliturvaa on uudistettava niin, että työnteon kannustimet paranevat.
Hallituksen aloittaessa näköpiirissä ei ole tarvetta uusille mittaville leikkauslistoille, mutta julkiset menot on pidettävä tiukasti kurissa. Tilanne voi myös vaalikauden aikana muuttua. Mahdollisesti tarvittava julkisen talouden lisäsopeutus on syytä tehdä menosäästöillä, ei verotusta kiristämällä.
Teemu Lehtinen
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 17.4.2019.
Kommentoi