Suomi ja suomalaiset ovat usein olleet parhaimmillaan kohdatessaan yhteisen vihollisen.
Silloin huomaamme normaaliaikoja paremmin, miten monet asiat meitä lopulta yhdistävät. Erojen hienosyinen kaivelu on parempia aikoja varten.
Sodat, lamat ja nyt koronavirus on parasta kohdata yhteistuumin. Historia on sen meille opettanut ja yhteiskunnalliseen perimäämme iskostanut.
Yhteiset ja yhdessä kohdatut koettelemukset ovat kertoneet meille kantapään kautta, että parhaat mahdollisuudet selvitä toisinaan ylivoimaiseltakin tuntuvista vastuksista on hakea yhteispeliä.
Ei se tarkoita, että olisimme kaikesta yhtä mieltä. Tiukka ja vakava paikka ei ole kuitenkaan oikea hetki erityisesti profiloitua repivillä irtiotoilla.
Kun hallitus ja oppositio kokoontuvat Säätytalolle pohtimaan mahdollista valmiuslakien käyttöönottoa, keskustelua käydään hillitysti prosessien vaiheistamisesta ja järkevistä aikatauluista. Perusasioista ei olla jyrkästi eri mieltä, ja mahdollisia toimenpiteitä halutaan pohjustaa korostetun yhteistyöhakuisesti.
Muitakin tyypillisiä piirteitä suomalaisessa tavassa kohdata kriisejä on.
Luotamme tietoon ja viileään harkintaan. Asiantuntijat ovat arvossaan, pätevät ja tunnolliset virkamiehet myös.
***
Koronaviruksen kohtaamisessa jotkin meille ominaiset asiat kääntyvät yllättäviksi valteiksi.
Ajatellaan nyt vaikka ihmisten välistä etäisyyttä, jonka kasvattaminen on keskeinen tapa hidastaa viruksen leviämistä.
Maamme on keskimääräistä väljemmin asuttu. Kaupungeissakaan emme ole edes normaaliaikoina samalla lailla tiiviissä sumpussa kuin monissa meitä ruuhkaisemmissa Euroopan maissa.
Nämä ovat nyt kerrankin hyviä juttuja.
Suomalaisille myös kehotus pitää kunnioittavaa fyysistä etäisyyttä muihin ja lopettaa halaaminen voivat olla helpommin omaksuttavia ohjeita kuin monien muiden maiden kansalaisille.
Jos emme ole tähän astikaan oppineet poskisuudelmien parhaita hienouksia, niin nyt harjoittelun lykkäämiselle on selkeä ajankohtainen terveyspoliittinen peruste.
***
Kun tämä koronakriisi on joskus selätetty, meidän on kuitenkin palattava toistemme luokse.
Käsien riittävä peseminen ja toiset huomioiva tapa yskiä jäävät toivottavasti pysyviksi osiksi kollektiivista tapakulttuuriamme. Näin vähennämme koronaviruksen jälkeenkin tarttuvista taudeista aiheutuvia haittoja.
Itse toivon kuitenkin, että aivan kaikki tässä tilanteessa tärkeät fyysisen eristäytymisen keinot eivät jää pysyviksi.
Esimerkiksi kättelyn soisi palaavan joskus paremmassa tulevaisuudessa osaksi tapojamme.
Teemu Lehtinen
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 18.3.2020.
Kommentoi