Veroja ei voi kiristää – säästäkäämme siis menoja

Vaalit ovat käsillä ja pahasti velkavetoisen julkisen talouden tasapainottaminen on vaalien tärkein kysymys.

Kaikilta puolueilta odotetaan viimeistään nyt selkeitä kannanottoja sekä tarvittavan tasapainotuksen mittaluokkaan että valittaviin toimenpiteisiin.

Säästetäänkö menoissa vai kiristetäänkö veroja? Entä kuinka paljon tehdään julkista taloutta vahvistavia rakenneuudistuksia?

Toivottavaa luonnollisesti on, että äänestäjille kerrotaan mahdollisimman tarkkaan jo ennen vaaleja, mitä puolueet aikovat valtaan päästyään julkisen talouden alijäämille tehdä. Näin tärkeässä asiassa ei mikään puolue voi lasketella vaaleihin sammutetuin lyhdyin.

*** 

Valtiovarainministeriön vaalien alla julkaisemat kartoitukset menoista, rakenneuudistuksista ja veroista ovat sopivasti elävöittäneet keskustelua.

Ministeriön kartoitukset ovat kuin keittokirjoja, joista jokainen valtiontalouden pääkokiksi haaveileva voi yrittää löytää mieleisiään reseptejä.

Vaalien jälkeen osa porukasta linnoittautuu Säätytalolle ja koettaa raapia omista lempiresepteistään kokoon toimivan aterian.

VM on laskenut myös ateriaan tarvittavat kalorit. Kahden vaalikauden aikana pitäisi julkista taloutta vahvistaa 9 miljardia euroa, ja mielellään etupainotteisesti eli ensi vaalikaudella 6 ja seuraavalla 3 miljardia.

Tämä 6+3 -malli on saanut vaalien alla lisää painoarvoa, kun kärkikahinoissa viihtyvistä puolueista kokoomus on asettanut sen jopa kynnyskysymykseksi hallitukseen menolle.

Käytännössä epämääräisyyttä ja tulkinnanvaraa liittyy kaikilla puolueilla sekä sopeutustoimien mitoitukseen että varsinkin konkreettisiin toimenpiteisiin ja niiden vaikutuksiin.

*** 

Yksi asia vaikuttaa kuitenkin jo nyt selvältä: verotuksen kiristyksistä ei tule löytymään mitään olennaisia keinoja julkisen talouden tasapainottamiseen ensi vaalikaudella.

Useimmissa VM:n verokartoituksessa tarkastelluissa kiristysvaihtoehdoissa mahdolliset lisäverotuotot on havaittu vähäisiksi, mutta verotuksen kiristämisestä aiheutuvat haitat merkittäviksi. Sellaisia kiristyksiä ei tietenkään pidä toteuttaa.

Arvonlisäverotuksessa vaikkapa alennettujen alv-kantojen korotus tuottaisi kyllä merkittävästi lisää verotuottoja, mutta kaikki puolueet ovat niitä vastaan. Se ei ole mikään ihme, kun katsoo viimeaikaisia inflaatiolukuja. Ei jatkoon ainakaan ensi vaalikaudella.

Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen kiristäminen on myös esillä verokartoituksessa ja joidenkin puolueiden vaaliohjelmissa, vaikka staattiset arviot verotuotoista ovat pitkälti tyhjän päällä. Lisäksi Veronmaksajien Vero2023-tapahtuman vaalipaneelissa kokoomus, perussuomalaiset ja keskusta linjasivat, että ”yritysten ja yrittäjien verotusta ei kiristetä”. Tälle jo nykyisen hallituksen noudattamalle linjalle tulee siis mitä ilmeisimmin jatkoa ensi vaalikaudellakin.

Entä ansiotulojen verotus? Käytännössä kaikki puolueet laidasta laitaan ovat torjuneet ansiotulojen verotuksen kiristämisen ensi vaalikaudella. Päin vastoin, ansiotulojen verotuksen kevennyksiä ehdottavat useimmat, eroja on lähinnä kaavailtujen kevennysten mittaluokassa ja kohdentamisessa eri tulotasoille.

Jonkin verran kiristysmahdollisuuksia on nähtävissä lähinnä vain terveys- ja ympäristöhaittoihin kohdistuvissa valmisteveroissa. Lisäksi kiinteistöverojen rooli voisi ehkä hieman kasvaa kuntien taloudessa. Valtiontalouden kymmenen miljardin euron alijäämää ei näitä veroja kiristämällä tasapainoteta.

Verokartoituksen laihojen tulosten jälkeen on siis entistäkin selvempää, että julkisen talouden tasapainotuksessa on keskityttävä menosäästöihin ja rakenneuudistuksiin. 

Teemu Lehtinen