Veropäivänä 7.11 kerrotaan taas jokavuotiseen tapaan, ketkä rahoittivat viime vuonna erityisen suurella panoksella hyvinvointiyhteiskuntaa maksamalla kaikkein eniten veroja.
Samalla huomio kiinnitetään myös tuloverojen huimaan kokonaismäärään, jonka kartuttamiseen kaikki veronsa maksavat kansalaiset ovat yhdessä osallistuneet.
Yhteinen hyvinvointi tarvitsee runsaasti rahoittajia. Suurista tuloista maksetaan myös suuret verot, mikä on myös aina tärkeää pitää mielessä tulolistan kärkipäätä selatessa.
Veropäivälle viime vuosina vakiintunut nimikin jo kertoo, että sitä vietetään tätä nykyä erityisesti yhteiseen kassaan tilitettyjen runsaiden verojen huomioimiseksi.
Pääomatulojen listan kärjestä löytyy usein henkilöitä, jotka ovat myyneet yrityksensä ja saaneet siitä kertaluonteisen suuren luovutusvoiton. Moni heistä esiintyy vain kerran elämässään veropäivän tulolistauksissa.
Suurista pääomatuloista kolmasosa päätyy veroina yhteiskunnalle, ja kaksi kolmasosaa jää myyjälle itselleen. Yrittäjän miljoonatili kartuttaa siten varsin mukavasti myös velkavetoisen valtion kassaa.
Olkaamme siis kaikki tyytyväisiä sekä menestyneen yrittäjän että veroilla elävän hyvinvointiyhteiskunnan puolesta.
Ansiotulojen listan kärjessä maksetaan puolestaan suhteellisesti ankarimmat verot, kun jopa yli puolet tuloista päätyy veroina yhteiskunnalle. Suomalainen ankara veroprogressio puree korkeisiin ansiotuloihin täydellä voimalla.
Eikä pidä unohtaa myöskään veronsa maksavia yrityksiä. Yhteisöveron kokonaistuotto oli viime vuonna huimat kahdeksan miljardia euroa, ja suurimmat yhteisöveron maksajat listataan myös veropäivänä.
Kaikkien veropäivänä julkaistavien listausten yhteinen nimittäjä on suuri maksettujen tuloverojen määrä.
Veropäivän parasta antia ovatkin juuri tiedot maksetuista veroista, sillä ne tiedetään tarkasti.
Saaduista tuloista julkaistavat tiedot ovat luonnollisesti huomattavasti epätäydellisemmät. Kaikki tulot eivät ole ainakaan kokonaan veronalaisia, ja myös tuloista tehtävät vähennykset vaikuttavat verotettavaan tuloon.
Monet toimeentuloon vaikuttavat tiedot ovat lisäksi salassa pidettäviä. Esimerkiksi naapurin saamaa verovapaata toimeentulotukea tai asumistukea on turha tiedustella myöskään Kelalta tai kunnan sosiaaliviranomaisilta. Kuitenkin samaisen naapurin verotiedot saa kysymällä Verohallinnolta.
Oma lukunsa on verotietojen julkaiseminen mediassa. Tietojahan saa julkaista journalistisessa tarkoituksessa. Yhteiskunnallisesti päättävässä tai muutoin vaikuttavassa asemassa olevien henkilöiden tietojen julkistaminen on tässä suhteessa perustelluinta. Myös kaikkein suurituloisimpien listaamista voi samasta syystä pitkälle ymmärtää.
Tavallisten peruskansalaisten tietojen laajamittainen julkistaminen mediassa ei sen sijaan ole lainkaan yhtä ymmärrettävää journalistista käyttöä. Kyseenalaisin käytäntö on ollut kaikkien yli 100 000 euroa tienanneiden tietojen kattava julkaiseminen. Tätä tulorajaa ei myöskään vuosikausiin tarkistettu ylöspäin, minkä seurauksena viime vuonna julkistettiin jo noin 100 000 henkilön verotiedot.
Nyt Verohallinto on vihdoin puuttunut tähän epäkohtaan ja korottanut poimintarajan 120 000 euroon. Muutoksen myötä medialistoille päätyy tänä vuonna noin 60 000 henkilöä. Se on jo hyvä alku, mutta tulevina vuosina mainitun tulorajan korottamista tulee jatkaa.
Teemu Lehtinen
Kommentoi