Hallitus kokoontuu huhtikuun lopulla kehysriiheen, jossa se linjaa vaalikauden jälkipuoliskon talous- ja veropolitiikkaa.
Kehysriiheen on ladattu tällä kertaa tavallista enemmän odotuksia. Valtiontalouden haasteet eivät ole hellittämässä, mutta nyt ratkaisuja ei aiota ensisijaisesti hakea uusista sopeutuspaketeista leikkauslistoineen.
Päähuomio on tällä kertaa talouskasvun edistämisessä. Kehysriihi on jopa hallituksen toimesta nimetty uudelleen ”kasvuriiheksi”.
Kehysriiheen ovat monet tahot listanneet ehdotuksia kasvutoimiksi, ja myös Varman toimitusjohtajan Risto Murron johtama työryhmä pohti asiaa. Verotuksen osalta työryhmä oli kuitenkin riitainen, eivätkä lopulliset esitykset olleet kaikilta osin toteuttamiskelpoisia.
Uusia veroratkaisuja kehysriihestä kuitenkin kipeästi kaivataan, vaikka valtiontalouden ahtaat raamit asettavat niille omat rajoituksensa.
Mittavat veronkevennykset eivät siis ehkä ole tällä kertaa todennäköisiä, mutta toisaalta verotuksen yleinen kiristäminenkin on jo etukäteen suljettu pois vaihtoehtojen joukosta.
Tästä jäänee käteen verotuksen maltillinen ja tarkkaan kohdennettu keventäminen osana kehysriihen kasvutoimia.
***
Mitä siellä kehysriihessä siis pitäisi veroista päättää?
Ansiotulojen ankaran verotuksen keventäminen ja erityisesti lisätuloihin iskevien korkeiden marginaaliverojen alentaminen on kasvuhakuisessa veropolitiikassa ensisijaista.
Ylimpien marginaaliverojen alentaminen on hyvin kannattava kasvutoimi. Viime aikoina on kertynyt lisää tutkimusnäyttöä, jonka mukaan ylimpien marginaaliverojen alennus rahoittaa ainakin ajan myötä pitkälle itse itsensä. Tässä on siis veronkevennys, jonka pitäisi kelvata myös valtion budjettia vahtiville kirstunvartijoille.
Ylimpien marginaaliverojen alentamisessa keskeinen haaste ei olekaan valtiontaloudellinen vaan poliittinen. Riittääkö vihdoin meilläkin rohkeus korjata tätä verotuksen selvää rakennevinoumaa?
Ansiotulojen verotusta on tärkeää keventää yleisesti, mutta tällä kertaa siihen kannattaisi liittää ylimpien marginaaliverojen erityinen alentaminen.
***
Yhteisöveron alentaminen 18 prosenttiin olisi toinen erinomainen kasvutoimi, joka parantaisi Suomen asemaa tiivistyvässä kansainvälisessä verokilpailussa. Se olisi vahva ja konkreettinen signaali kaikille, että Suomi on myös tulevaisuudessa yritysmyönteinen ja turvallinen toimintaympäristö.
Staattiset verotuottolaskelmat eivät yhteisöveroa alennettaessa ole perusteltuja, sillä veropohja vahvistuu alennuksen dynaamisten vaikutusten kautta. Yhteisöverokantaa alennettiin edellisen kerran tuntuvasti vuonna 2014. Yhteisöveron tuotto pysyi selkeästä alennuksesta huolimatta aluksi lähes aiemmalla tasolla ja on sittemmin kasvanut vahvasti myös suhteessa kansantuotteeseen.
Yhteisöveron maltillinen alennus ei tälläkään kertaa uhkaa yhteiskunnan verotuottoja, vaan päinvastoin turvaa niitä.
***
Mitä muuta? Verotuksessa voidaan myös tehdä monia pienempiä täsmätoimia, joilla edistetään kasvua ja työllisyyttä sekä parannetaan verotuksen oikeudenmukaisuutta.
Kolme esimerkkiä:
Luovutusvoittojen verotuksen hankintameno-olettamia kannattaisi nostaa, jotta riski pelkän yleisen hinnannousun verottamisesta pienenisi.
Perintöveroasteikon alarajaa pitäisi vihdoin korottaa, jo 16 vuotta kestäneen jäädytyksen jälkeen.
Kotitalousvähennyksen puolittaminen tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä oli hallituksen harkitsematon harha-askel, joka kannattaisi pikimmiten peruuttaa.
Teemu Lehtinen
Kommentoi