Miten elvytetään kansantalous uuteen kestävään nousuun, saadaan työllisyys jälleen paranemaan ja sopeutetaan julkinen talous uuteen todellisuuteen?
Näihin kysymyksiin saatiin lisää tuoreita näkemyksiä Vesa Vihriälän, Bengt Holmströmin, Sixten Korkmanin ja Roope Uusitalon selvitysryhmän raportista.
Raportissa ei juuri ollut yllätyksiä. Politiikkasuositukset olivat aika odotettuja ja varovaisia, myös verotuksen osalta.
Ensivaiheen elvytyksessä ryhmä ei lisäisi kansalaisten käytettävissä olevia tuloja sen paremmin etuuksia ja tulonsiirtoja kasvattamalla kuin verotusta yleisesti keventämälläkään.
Sen sijaan ryhmä satsaisi nopeasti käynnistettäviin julkisiin investointeihin, kuten tie- ja ratahankkeisiin ja asuntorakentamiseen. Tätä täydennettäisiin toteuttamalla etupainoisesti jo muutoinkin kaavailtuja panostuksia muun muassa tutkimuksen ja innovoinnin edistämiseen.
Pääministeri Sanna Marinin hallitus joutuu ottamaan kantaa näihin ensivaiheen elvytyskeinoihin jo kesäkuun alussa, kun se päättää vuoden 2020 seuraavasta lisäbudjetista. Myös vuosi 2021 menee elvytyksen merkeissä, ja tältä osin ratkaisut tehdään elokuun budjettiriihessä.
Odotettavissa on ainakin perinteistä siltarumpuelvytystä eli satsauksia julkisiin investointeihin.
Verotuksessa esiin voisi nousta välittömiä täsmätoimia, kuten kotitalousvähennykseen tänä vuonna tehdyn kiristyksen peruuttaminen. Varsinkin vuoden 2021 osalta keskeistä on myös purkaa verotuksen kiristyspaineet erityisesti ansiotulojen verotuksessa. Ansiotulojen verotusta on elvytysvuonna syytä keventää.
* * *
Mitä tehdä akuutin kriisin jälkeen? Miten kasvanut velkataakka ja julkisen talouden kestävyysvaje hoidetaan pidemmällä aikavälillä?
Vihriälän työryhmältä ei tähänkään tullut kovin voimakkaita näkemyksiä. Korkotason pysyminen matalana ja rakenneuudistukset voivat osaltaan helpottaa ongelmaa, mutta julkista taloutta on kuitenkin myös sopeutettava menoja supistamalla ja/tai veroja nostamalla.
Veropolitiikassa ryhmä pitää työn verotuksen kiristämistä työllisyyden kannalta haitallisimpana, joten sitä tulisi joka tapauksessa välttää. Kiristyslistalla voisivat tulevaisuudessa olla esimerkiksi kiinteistöverotus sekä kulutuksen ja haittojen verottaminen arvonlisäveroja ja polttoaineveroja nostamalla.
Mittavampi sopeuttaminen alkaisi ehkä vuonna 2023. Kun se on vaalivuosi, voisi ennustaa karvaimmista lääkkeistä päättämisen siirtyvän vaaliteemaksi ja seuraavalle hallitukselle.
Tämä vaalikausi siis mennään vielä lähinnä elvyttämisen ja toipumisen merkeissä.
Verotuksessa hallitukselta kaivataan nyt erityisesti luottamusta herättäviä toimia. Epävarmuus ja tempoilevuus ovat veropolitiikassa pahinta myrkkyä.
Hallitusohjelmahan antaa yleensä taloudenpitoon ennustettavuutta. Nyt näin ei kuitenkaan ole, kun alkuperäiseltä hallitusohjelmalta on pudonnut taloudellinen pohja kokonaan.
Elokuun budjettiriihessä pitäisi löytyä selkeä ja luottamusta herättävä näkemys talous- ja veropolitiikan päälinjasta koko loppuvaalikaudeksi.
Veropolitiikassa perusvalinnan voi nähdä myös tienhaarana. Haetaanko jatkossa paluuta kestävän ja työllistävän kasvun tielle, vai verotetaanko talous hengiltä?
Teemu Lehtinen
Kolumni ilmestyy Taloustaidossa 13.5.2020.
Kommentoi