Taistelu Covid-pirulaista vastaan on vielä kesken, mutta voitetaanhan se. Ajattelin muutamalla rivillä pohdiskella, millaisia vaikutuksia asumiseen ja työhön uskon tästä ajanjaksosta jäävän pysyvästi. En nimittäin usko, että palaisimme alkuasetuksiin pandemian hellitettyä.
Heinäkuussa Forbes-lehden artikkelissa 200 maassa toimiva Siemens totesi, että noin kolmannes sen liki 400 000 työntekijästä voi tehdä työnsä ”mistä vaan”. Siemensin ja monen muunkin yrityksen havainnolla tulee olemaan radikaali vaikutus toimitilamarkkinoihin. Eipä käy kateeksi yli yön auttamatta vanhanaikaisiksi käyneiden toimistotornien omistajia.
Toukokuulta löytyy Ylen uutinen, jonka mukaan suomalaiset olivat Euroopan hanakimpia siirtymään etätöihin keväällä. Tutkimuksessa osuus oli jopa 60 prosenttia. Voi olla, että otos on jonkin verran kallellaan tietotyöläisiin, jotka vaan nappasivat läppärinsä ja kyhäsivät työpisteen johonkin kotinsa nurkkaan.
Moni huomasi kuitenkin jo muutamassa kuukaudessa, että jotain erillisyyttä kotona työskentelylle olisi hyvä olla, ergonomian puute tuntuu vieläkin hartioissa ja alaselässä. Toisaalta tuli selväksi, että vuorovaikutusta tai luottamusta on vaikea luoda sähköisissä kanavissa.
Varmaa on, että moni palaveri hoituu jatkossakin sähköisin välinein, eikä sitä varten tarvitse matkustaa johonkin tiettyyn paikkaan klo 08.30. Ihmiset eivät siis välttämättä ruuhkautakaan liikennevälineitä ja sisääntuloväyliä enää samalla tavalla.
Toimistoksi kutsuttavaan paikkaan tullaan vaikkapa klo 11–14 väliseksi ajaksi, aamu työskennellään kotona, jonne palataan taas jatkamaan loppuiltapäiväksi. Tämä muuttaa dramaattisesti sitä, miten käytämme erilaista infraa, ja se muutos on ihan nurkan takana.
Mutta mitä tämä murros tarkoittaa asumiselle? Varmasti monenlaista mikromuutosta eri asumismuotojen arvostukselle ja ihmisten tarpeille. Ehkä lisää eliniän odotetta omakotiasumiselle ja ainakin tilapäistä piristyspursketta vapaa-ajanasuntojen kysyntään.
Ajatus erillisestä työhuoneesta tai kahdesta on tietysti viehko, mutta kasvukeskuksien neliöhinnoilla puhutaan 50 000–100 000 euron investoinnista. Kuulostaa melko suolaiselta, puhumattakaan kaikesta muuttoon liittyvästä pikkuriesasta.
Jonkinlaista erillisyyttä muuhun elämään ja etätyöhän käytettävään tilaan useimmat kaipaavat. Pidemmän päälle olohuoneen tai keittiön pöydällä tai nurkassa majaileva työpaikka alkaa tökkiä. Pienen, erillisen ja ergonomialtaan järkevän pisteen voi pystyttää alle neliön tilaan, kun ajattelee työskentelevänsä seisaaltaan.
Niinpä uskon, että paitsi muuntuvien huonekalujen myös tilojen muunneltavuuden suunnittelijoille piisaa töitä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun asunto tulee myytäväksi tai vuokrattavaksi, potentiaaliset asiakkaat kyllä katsovat sitä sillä silmällä: ”miten täällä voisi tehdä osan työstään?”
Itsekin katson uusin silmin töölöläiskaksiomme makuuhuonetta. Huomaan miettiväni kahdessa kaupungissa asumisen mielekkyyttä sekä sitä, miten pitkulaisesta tilasta voisi vaikkapa lasiliukuovin erottaa fiksusti erillisen työ-, luku- ja miksei vierasnurkkauksen. Jotta siitä saisi hyvän tarvitaan ensin ammattilaisen silmää ja sitten puusepän osaavaa kättä.
Tommi Rytkönen
Kommentoi